Kallonsisäisten kasvainten oireet, tutkiminen ja hoito

Tavallisimpien kallonsisäisten kasvainten sekä etäpesäkkeiden riski lisääntyy iän myötä. Potilaiden keski-ikä diagnoosihetkellä on yli 50 vuotta. Kasvainten aiheuttamat oireet riippuvat niiden sijainnista, koosta, kasvutavasta ja laadusta.

Kallonsisäinen kasvain voi olla lähtöisin mistä tahansa solukosta kallon sisällä, jolloin kasvainta kutsutaan primääriseksi. Kyse voi olla myös kallon ulkopuolisen kasvaimen etäpesäkkeestä.

Vajaa puolet kallonsisäisistä kasvaimista on lähtöisin aivokudoksen ulkopuolelta, kuten kovan aivokalvon (meningeooma), aivolisäkkeen (adenooma) tai kuulohermon (neurinooma) kasvaimet.

Suurin osa on lähtöisin aivojen tukisolukosta, ja näitä kasvaimia kutsutaan yleisnimeltään glioomiksi.

Kallonsisäisen kasvaimen ennuste

Primääri keskushermoston kasvain todetaan Suomessa vuosittain noin 700 potilaalla. Se on aikuisilla yhdeksänneksi yleisin kasvaintyyppi (650 tapausta), mutta lapsilla peräti toiseksi yleisin (50 tapausta).

Kasvaimen pahanlaatuisuus ilmaistaan histologisella asteikolla I-IV, joka antaa karkean kuvan ennusteesta. Asteikossa I tarkoittaa hyvänlaatuisinta ja IV tarkoittaa pahanlaatuisinta.

Aikuisten ja lasten kallonsisäisten kasvainten sijainti

Aikuisten glioomat sijaitsevat melko tasaisesti aivojen ja selkäytimen alueella. Meningeoomat ovat lähtöisin mistä tahansa kohtaa aivokalvostoa.

Lasten kasvaimet poikkeavat oleellisesti sekä kasvaintyypin että sijainnin suhteen aikuisten kasvaimista. Lapsilla tavalliset medulloblastooma, pilosyyttinen astrosytooma, ependymooma, kraniofaryngeooma ja germinooma ovat aikuisilla harvinaisia. Ne aiheuttavat usein sijaintinsa johdosta aivo-selkäydinnesteen kierron häiriön.

Perinnöllisyys

Kallonsisäiset kasvaimet eivät käytännössä ole periytyviä. Muutamat harvinaiset perinnölliset sairaudet altistavat hermoston kasvaimille, kuten neurofibromatoosi 1 (NF1), neurofibromatoosi 2 (NF2) ja von Hippel-Lindaun -tauti (VHL).

Kallonsisäisten kasvainten kasvutapa

Aivokudoksen ulkopuolisten kasvainten raja aivokudokseen on pääsääntöisesti tarkka. Kasvain voi työntää tai painaa aivokudosta ja aivohermoja, mutta ei tuhoa niitä.

Gliooma kasvaa yleensä ilman tarkkaa rajaa aivokudoksessa, ja pahanlaatuisissa kasvaimen keskusta voi olla kuollutta kudosta.

Kallonsisäisten kasvaimien aiheuttamat oireet

Kallonsisäisten kasvaimien aiheuttamat oireet riippuvat niiden sijainnista (esim. akustikusneurinooma-kuulonalennus; hypofyysiadenooma- hormonihäiriö tai näköoire), koosta (kohonnut kallonsisäinen paine), laadusta (gliooman kudosta tuhoava kasvu) ja kasvunopeudesta.

Kaikki kasvaimet yhteen keräten yleisimmät oireet ovat epilepsia ja päänsärky. Jos aikuinen saa ensimmäisen epileptisen kohtauksen, syy on aina selvitettävä ripeästi asianmukaisesti kuvantamistutkimuksessa.

Tutkiminen: pään alueen magneettikuvaus

Jos potilaalla epäillään kallonsisäistä kasvainta, tehdään hänelle pään alueen magneettikuvaus, i.v. varjoaineella tehostettuna.

Magneettikuvaus on monessa suhteessa luotettavampi ja tarkempi kuin tietokonekerroskuvaus, etenkin kallonpohjan ja takakuopan kasvaimissa. Magneettikuvauksessa potilaalle ei myöskään tule säderasitusta.

Erityiskuvauksia tai muita tutkimuksia tarvitaan joskus ennen leikkausta esimerkiksi herkkien aivoalueiden paikantamiseksi tai kasvaimen ja verisuonten välisen suhteen selvittämiseksi. Joskus kasvaimen verisuonten sulkeminen erityisliimalla on ennen leikkausta tarpeellista.

Aivokasvaimen hoitaminen

Kortikosteroidihoito vähentää aivokasvaimen aiheuttamaa aivoturvotusta. Hoito pitää aloittaa silloin, jos potilaalla kuvauksessa todetaan huomattava aivoturvotus tai hänellä on kohonneen kallonsisäisen paineen oireita.

Kallonsisäisen kasvaimen leikkaukseen yhdistetään aina kortikosteroidihoito. Leikkauksen jälkeen annostusta lasketaan vähitellen.

Kallonsisäisen kasvaimen laadun selvittäminen

Keskushermoston kasvaimen laatu tulisi aina varmentaa vähintään koepalalla, vaikka laadusta saadaan vahvat viitteet magneettikuvauksella. Näin varmistetaan hoidon paras mahdollinen suunnittelu sekä toteutus potilaskohtaisesti.

Kasvaimen laatu selviää parhaiten avoleikkauksessa. Jos kasvain on pieni ja syvällä aivokudoksessa, siitä voidaan ottaa paikallispuudutuksessa porareiän kautta stereotaktinen tai neuronavigaattoriohjattu neulabiopsia. Näissä kummassakin eri tekniikassa voidaan kolmiulotteisella maalipaikannuksella ottaa kudospala halutusta kohdasta muutaman millin tarkkuudella.

Kasvaimen poistaminen

Kaikissa kasvaimissa tulee ensisijaisesti harkita kokonaispoiston tai mahdollisimman suuren osapoiston mahdollisuutta.

Kasvaimen poisto tehdään aina neuronavigaatioavusteisesti leikkausmikroskoopin avulla mikrokirurgista tekniikkaa käyttäen. Kasvainta ympäröivien herkkien rakenteiden (aivoverisuonet, aivohermot, toiminnalliset aivokuorialueet) suojelu on oleellisen tärkeätä.

Glioomien kokonaispoisto ja parantaminen leikkauksella on harvoin mahdollista, ja kasvainta jää vääjäämättä leikkausontelon seinämään.

Aivokasvaimen poisto on vaativa leikkaus

Neurokirurgin riittävä kokemus, hyvä mikroanatomian tuntemus ja mikrokirurginen tekniikka, huippuluokan leikkausmikroskooppi, neuroanestesia ja valvontaolosuhteet ovat leikkauksen onnistumisen kannalta ratkaisevia tekijöitä. Kyse on moniammatillisen työryhmän saumattomasta yhteistyöstä.

Rakenteiden paikantamisessa käytetään neuronavigaattoria, leikkausta edeltävää herkkien aivoalueiden paikantamista (transkranielli magneettistimulaatio ja funktionaalinen MRI) ja leikkauksen aikaista neurofysiologista monitorointia ja stimulaatiota.

Stereotaktinen sädehoito aivokasvaimen hoidossa

Stereotaksia tarkoittaa 3-uloitteista navigointia elävässä aivossa. Stereotaktisella sädehoidolla voidaan pään ulkopuolelta tähdätä sädekimppu (gammaveitsi, LINAC, CyberKnife) haluttuun pisteeseen pään sisällä.

Stereotaktisella sädehoitolaitteella voidaan antaa päätä avaamatta halutun muotoinen ja erittäin tarkkarajainen sädeannos kallonsisäisiin kohteisiin. Hoito soveltuu pieniin verisuoniepämuodostumiin ja pienehköihin (< 30 mm), tarkkarajaisiin kasvaimiin.

Ympäröivän aivokudoksen sädevaurion riski on vähäinen. Hoito on vaivaton, turvallinen ja lähes polikliininen. Osassa tapauksista joudutaan kuitenkin turvautumaan koko aivorakenteiston sädehoitoon.

Solusalpaajahoito

Solusalpaajahoidosta on osoitettua hyötyä tiettyjen aivokasvainten hoidossa.

Asiantuntijat

Anu Anttinen

neurologi

Harri Arikka

lastenneurologi

Anna Brück

neurologi

Juha-Pekka Erälinna

neurologi

Janek Frantzén

neurokirurgi, selkä- ja kaularankakirurgi

Pekka Jokinen

neurokirurgi

Valtteri Kaasinen

neurologi

Matti Karvonen

neurologi

Nina Kemppainen

neurologi

Jaana Korpela

neurologi

Mikko Laaksonen

neurologi

Salla Lamusuo

neurologi

Pauliina Lindholm

neurologi

Riitta Niskanen

neurologi

Olli Oksaranta

neurologi

Jaakko Rinne

neurokirurgi

Olli Tenovuo

neurologi

Pauli Ylikotila

neurologi

Katso tästä salossa vastaanottavat lääkärit ja asiantuntijat