Aivovammojen jälkioireiden laatu ja voimakkuus vaihtelevat

Aivovamman jälkioireet johtuvat aivojen hermoverkon vaurioista, joiden vaikeusaste ja sijainti vaikuttavat oireiden laatuun ja voimakkuuteen. Tavallisin jälkioireisto muodostuu yksilöllisesti kuuden oireen yhdistelmästä: epänormaalista väsyneisyydestä, keskittymisvaikeuksista, aloitekyvyn heikkoudesta, lähimuistin epävarmuudesta, yleisestä hitaudesta ja käyttäytymisen muutoksista.

Aivovammojen jälkitiloissa useimmiten painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet. Pahoinvointi ja huimaus ovat lähes aina jääneet pois, ja päänsärky on suurimmalla osalla vain lievä tai ajoittainen kiusa.

Joillain potilailla päänsärky kuitenkin jää hyvin hankalaksi oireeksi. Sen syyt voivat olla niskavammassa, lääkepäänsäryn kehittymisessä tai esimerkiksi unihäiriössä. Osalla päänsäryn syntymekanismia ei pystytä nimeämään selvitystenkään jälkeen. Tämä ns. krooninen posttraumaattinen päänsärky on myös hoidollisesti usein ongelmallinen.

Aivovamman aiheuttama pysyvä haitta

Osalla aivovamman aiheuttamat oireet eivät häviä ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana, vaan jäävät pitkäkestoisiksi tai pysyviksi ongelmiksi.

Pääosa toipumisesta tapahtuu käytännössä ensimmäisen puolen vuoden aikana tapaturman jälkeen, jollei toipumista hidastavia tekijöitä ole. Kuitenkin vasta vuoden kuluttua vammasta oireita pidetään siinä määrin vakiintuneina, että voidaan harkita esimerkiksi pysyvän haitan arviointia vakuutuskorvaustapauksissa.

Epänormaali väsyneisyys on monelle kiusallisin oire

Epänormaali väsymys ei tunnu normaalilta väsymykseltä, eikä se poistu nukkumalla. Väsyneisyys tuntuu kokonaisvaltaiselta uupumiselta, joka voi olla verrattavissa esimerkiksi työuupumuksen tai vaikean masennuksen aiheuttamaan väsymykseen.

Vaihtelevuus on tyypillistä aivovamman jälkeiselle väsymykselle. Joinain päivinä toimintakyky voi olla melko hyvä, kun taas toisina tuntuu että sängystä ei jaksa nousta lainkaan. Väsyttävintä on aivoihin kohdistuva rasitus, kuten esimerkiksi keskittymistä vaativa tekeminen, mutta fyysistä rasitusta voi sietää aivan normaalisti.

Keskittymiskyky herpaantuu aiempaa helpommin

Toinen yleistä toimintakykyä usein merkittävästi rajoittava oire on keskittymisvaikeus. Se voi ilmetä esimerkiksi siten, että elokuvien tai kirjan juonta ei enää jaksa seurata. Useampaan asiaan keskittyminen yhtäaikaisesti on vaikeaa tai mahdotonta.

Aloitekyvyn heikentyminen

Aloitekyvyn heikentyminen on oire, jota sekä vammautuneen itsensä että erityisesti läheisten on usein vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Aivovamman saaneesta voi tulla saamaton, vaikka hän olisi aikaisemmin ollut hyvin toimelias ja järjestyksen ihminen. Välttämättä hoidettavat asiatkin jäävät tekemättä, tai niitä lykätään viimeiseen asti.

Usein toiset erehtyvät pitämään aivovamman saanutta vain laiskana. Kuitenkin aloitekyvyttömyys koskee useimmiten yhtä lailla sellaisia asioita, jotka olisivat mukavia ja tyydytystä tuottavia.

Muistivaikeudet liittyvät usein uusiin asioihin

Aivovamman saaneilla on usein muistivaikeuksia, ja ne liittyvät melkein aina uusien asioiden muistamiseen. Ongelma koskee siis ns. lähimuistia, joka tyypillisimmillään käy epävarmaksi, hataraksi ja ”reikäiseksi”. Joitain asioita saattaa muistaa yllättävän hyvin, mutta muistiin ei voi enää luottaa aiempaan tapaan. Tavaroita hukkuu, asioita unohtuu ja henkilö voi kertoa asioita moneen kertaan. Lähimuistin heikkouteen yhdistyy yleensä uuden oppimisen vaikeus.

Toimintojen hidastuminen

Yleinen toimintojen hitaus ei ole yhtä tavallinen kuin edellä mainitut muut oireet. Toimintojen hidastuminen ei välttämättä näy ulospäin, mutta henkilö itse kokee ajatustensa ja tekemisensä sujuvan aiempaa hitaammin.

Selvempänä olleessaan tämä oire näkyy myös läheisille. Asioiden tekemiseen voi mennä kaksinkertainen aika aiempaan verrattuna, eikä ajatus leikkaa yhtä nopeasti kuin aiemmin. Toisinaan hitaus näkyy liikkumisessa ja ulkoisessa olemuksessa – ikään kuin henkilö olisi yhtäkkiä vanhentunut.

Muutokset käyttäytymisessä voivat olla monenlaisia

Käyttäytymisen muutoksista tavallisia ovat ärtyneisyyden ja äkkipikaisuuden lisääntyminen. Ennen lauhkeasta luonteesta saattaa tulla helposti tulistuva ja rumasti toisille sanova. Usein äkkipikaisuuteen liittyy myös aggressiivisuus, joka kuitenkin yleensä jää vain sanalliselle tasolle.

Käyttäytymisen muutos voi tapahtua myös päinvastaiseen suuntaan, jolloin henkilöstä tulee tasaisempi ja rauhallisempi.

Tunne-elämän muutokset ovat myös tavallisia. Tunneherkkyys voi lisääntyä tai vähentyä, ja tunteiden ailahtelun lisääntyminen on hyvin tavallista. Usein tunnetila voi vaihtua surusta iloon hyvin nopeasti ja ilman selvää ulkoista syytä.

Oiretiedostuksen vaikeus on tavallinen jälkioire

Vammautuneen itsensä voi olla alkuun vaikeata huomata itsessään ja toimintakyvyssään tapahtuneita muutoksia. Oiretiedostuksen vaikeus ei koske käytännössä lainkaan ruumiillisia oireita kuten päänsärkyä, vaan lähinnä neuropsykologisia ja erityisesti käyttäytymisoireita.

Oiretiedostuksen ongelma on yleensä selvin vaikeissa vammoissa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Useimmiten oiretiedostus ajan kuluessa paranee: on tavallista, että merkittävissä vammoissa vasta lähemmäs vuoden kuluttua vammasta henkilö alkaa itse hahmottaa mitä oikein on tapahtunut.

Muut tavalliset aivovamman jälkioireet

Muita aivovammojen jälkitilaan liittyviä oireita ovat muun muassa alkoholin sietokyvyn heikentyminen, lievä sanojen löytämisen vaikeus, vaikeus suunnitella asioita, tilanteeseen soveliaan käytöksen arviointi, ruokahalun ja seksuaalitoimintojen muutokset, lämmönsäätelyn muutokset sekä sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus. Erityisesti viimeksi mainittu saattaa vaikeuttaa läheisiä ihmissuhteita, kun äänensävyjen, ilmeiden ja eleiden tulkinta ei enää toimi aiempaan tapaan.

Fyysisiä oireita voivat olla esimerkiksi hajuaistin heikentyminen tai häviäminen, lievät näköhäiriöt, unirytmin häiriöt sekä epilepsia.

Kuntoutus aivovamman jälkeen

Asiantuntijat

Anu Anttinen

neurologi

Harri Arikka

lastenneurologi

Juha-Pekka Erälinna

neurologi

Janek Frantzén

neurokirurgi, selkä- ja kaularankakirurgi

Pekka Jokinen

neurokirurgi

Nina Kemppainen

neurologi

Jaana Korpela

neurologi

Mikko Laaksonen

neurologi

Salla Lamusuo

neurologi

Riitta Niskanen

neurologi

Olli Oksaranta

neurologi

Jaakko Rinne

neurokirurgi

Olli Tenovuo

neurologi

Milla Ylijoki

lastenneurologi

Pauli Ylikotila

neurologi