Halvausoireet

Yleisin halvausoire on yhden raajan tai saman puolisen raajaparin voiman heikentyminen joko osittain tai kokonaan. Halvauksia voi esiintyä myös esimerkiksi kasvojen lihaksissa (esim. suupieli), silmän liikuttajalihaksissa sekä nielun lihaksissa. Myös rakon ja suolen toimintojen häiriöt ovat mahdollisia.

Halvauksella tarkoitetaan liikehermon toiminnan heikentymisestä johtuvaa lihasheikkoutta. Halvausoireet ja niihin liittyvät liitännäisoireet riippuvat halvauksen taustalla olevasta syystä ja sen sijainnista.

Äkillisen halvausoireen ilmaantuessa on lääkäriin hakeuduttava välittömästi. Erityisesti silloin, jos ilmaantuu äkillinen toispuoleinen lihasheikkous, puhehäiriö, nielemishäiriö tai toisen silmän näön pimentyminen. Jatkotutkimuksiin hakeudutaan viipymättä lähimpään päivystävään sairaalaan siitäkin huolimatta, että oireet olisivat täysin ohittuneet.

Vähitellen ilmaantuvissa heikkousoireissa oireiden syyt voidaan selvittää oireiden vaikeusasteesta riippuen polikliinisesti.

Halvausoireiden tutkiminen ja hoito

Halvauksen syyn selvittäminen on tärkeää, koska taustalla olevat sairaudet ovat moninaisia ja hoidollisesti erilaisia. Halvauksen hoito riippuu täysin siitä, mikä sen on aiheuttanut.

Tarvittavat jatkotutkimukset perustuvat lääkärin tekemään potilaan haastatteluun ja kliiniseen tutkimukseen. Tutkimuksen perusteella eri syyt ovat ainakin pääpiirteissään erotettavissa toisistaan. Kliinisen tutkimuksen perusteella voidaan tarvita tarkempia jatkotutkimuksia.

Jos epäillään keskushermostoperäistä syytä, jatkotutkimuksena voidaan tehdä keskushermoston alueen magneettikuvaus. Ääreishermojen toiminnan häiriötä epäiltäessä voidaan hermojen ja lihasten toimintaa tutkia hermojen ja lihasten sähkötutkimuksella (ENMG tutkimus). Aineenvaihdunnan häiriöt selvitetään laboratoriotutkimuksilla.

Halvausten syyt

Halvausten mahdollisia syitä ovat keskushermoston vauriot, selkäydinvamma tai selkäsairaus, ääreishermoston sairaus, MS-tauti sekä aivokasvain.

Keskushermoston vauriot

Tavallisimmin halvaus johtuu keskushermoston eli aivojen tai selkäytimen vauriosta. Tällöin vahingoittuneen keskushermoston alueen hermottama kehon alue halvaantuu. Halvaus voi myös johtua selkäytimestä lähtevien hermojuurten tai ääreishermon sairauksista.

Aivoverenkiertohäiriöt (aivoinfarkti tai aivoverenvuoto) ovat tavallisimpia halvausoireiden aiheuttajia. Aivoverenkiertohäiriöissä varsinaisten halvausoireiden lisäksi esiintyy usein myös muita oireita, jotka riippuvat aivoverenkiertohäiriön sijainnista.

Halvausoireiden lisäksi voi esiintyä esimerkiksi puheen tuottamis- tai ymmärtämisvaikeutta, hahmottamishäiriöitä, muistihäiriöitä, näköhäiriöitä kuten esimerkiksi näkökenttäpuutoksia sekä tuntohäiriöitä. Aivoverenkiertohäiriöstä johtuva halvaus alkaa yleensä äkillisesti.

Selkäydinvamma tai selkäydinsairaus

Selkäydinvammassa tai selkäydinsairaudessa hermoyhteys vaurion kohdasta alaspäin voi heikentyä. Joskus hermoyhteys voi jopa katketa kokonaan. Tästä seuraa vaurion sijainnista ja tasosta riippuen kaikkien neljän raajan halvaus (kaulaytimen vaurio) tai molempien alaraajojen halvaus (rinta- tai lanneytimen vaurio). Selkäydinvaurio voi aiheuttaa myös rakon ja suolen toimintojen häiriöitä.

Halvauksia voi syntyä myös selkäytimestä lähtevien hermojuurten sairauksissa, esimerkiksi nikamavälilevyn pullistuman aiheuttamassa hermojuuren puristuksessa, joko kaula- tai lannerangan alueella. Tällöin voima usein vähenee hermojuuren hermottamissa lihaksissa. Muita tavallisia oireita ovat pistely ja puutuminen sekä säteilykipu kyseisen juuren hermottamalla ihoalueella.

Ääreishermoston sairaudet halvausoireen takana

Joskus ääreishermoston toiminta voi häiriintyä laaja-alaisemmin (monihermosairaus eli polyneuropatia). Monihermosairaus ilmenee tavallisesti aluksi alaraajojen ja joskus myös yläraajojen ääriosissa.

Oireina ovat molemminpuolinen sukka- tai hansikastyyppinen puutuminen, pistely ja särky sekä lihasvoiman heikkeneminen. Taustalla on usein jokin myrkyllinen aine, aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus, perinnöllinen sairaus, tulehdussairaus tai ympäristömyrkyt.

Myrkyistä yleisin on alkoholi. Myös eräät lääkkeet, etenkin syöpien hoidossa käytetyt solunsalpaajat, voivat aiheuttaa ääreishermojen häiriöitä. Aineenvaihduntasairauksista tärkein aiheuttaja on diabetes. Lähes puolessa tapauksista ei tutkimuksista huolimatta kuitenkaan löydy selvää syytä.

Ääreishermojen sairauksissa halvaus on paikallinen ja koskee vain kyseisen hermon hermottamaa aluetta. Esimerkkinä tästä on tavallinen kasvohermohalvaus, jossa toisen puolen kasvolihakset halvaantuvat (silmä ei mene kunnolla kiinni ja saman kasvopuolen suupieli roikkuu). Ääreishermojen paikallisvaurioihin voi liittyä kovaakin kipua, jopa ennen varsinaisia halvausoireita.

MS-tauti ja aivokasvain

Joskus halvausten taustalla voi olla MS-tauti tai aivokasvain. Kuten aivohalvauksissakin, oirekuva riippuu siitä, millä aivojen alueella muutoksia on.

MS-taudissa tulehduspesäkkeitä voi olla monissa eri paikoissa keskushermostossa, minkä vuoksi myös oireita voi esiintyä eri puolilla kehoa. MS-taudissa voi ilmaantua halvausoireita, jotka kehittyvät jonkin verran hitaammin kuin aivoverenkiertohäiriöissä. Muutaman viikon kuluttua ne usein korjaantuvat täysin.

Aivokasvaimissa halvausoireet sen sijaan etenevät tavallisesti pikkuhiljaa.

Asiantuntijat

Anu Anttinen

neurologi

Harri Arikka

lastenneurologi

Anna Brück

neurologi

Juha-Pekka Erälinna

neurologi

Janek Frantzén

neurokirurgi, selkä- ja kaularankakirurgi

Pekka Jokinen

neurokirurgi

Valtteri Kaasinen

neurologi

Matti Karvonen

neurologi

Nina Kemppainen

neurologi

Jaana Korpela

neurologi

Mikko Laaksonen

neurologi

Salla Lamusuo

neurologi

Pauliina Lindholm

neurologi

Riitta Niskanen

neurologi

Olli Oksaranta

neurologi

Jaakko Rinne

neurokirurgi

Olli Tenovuo

neurologi

Milla Ylijoki

lastenneurologi

Pauli Ylikotila

neurologi