Etusivu / Palvelut / Neurologiset oireet ja sairaudet / Lastenneurologia / Lasten ja nuorten liikehäiriöt

Lasten ja nuorten liikehäiriöt

Erilaisia tahattomia, usein kohtauksellisia ja toisinaan pitkään jatkuvia liikkeitä esiintyy lapsilla verrattain usein aikuisiin nähden. Lasten liikehäiriöt ovat pääsääntöisesti harmittomia, tosin vaikeimmillaan ne voivat olla hyvin kiusallisia.

Liikehäiriöt ilmenevät erilaisina kullekin ikä- ja kehityskaudelle tyypillisinä poikkeavina liikkeinä, kuten esimerkiksi pään puistatuksina, silmien räpsyttelynä tai vartaloa vääntävinä pakkoasentoina. Yleensä erilaiset liikehäiriöt jäävät iän myötä kokonaan pois.

Tärkeintä on erottaa ne epilepsiakohtauksesta, johon tyypillisesti liittyy tajunnan häiriintymistä.

Jos lapsellasi on liikehäiriöitä, varaa aika Neuro NEO:n asiantuntijalle. Ajan voit varata nettiajanvarauksemme kautta tai puhelimitse 010 235 3535. Vastaanotolle et tarvitse lähetettä.

Nykimisoireet (Tic) ovat melko tavallisia

Tahaton silmien räpsyttely, kasvojen vääntely tai pakonomainen ääntely lapsilla on useimmiten niin sanottu tic-oire. Tic- eli nykimisoireet ovat tahattomia lihasnykäisyjä, jotka voivat esiintyä missä tahansa kehon osassa. Ne ovat hyvänlaatuisia ja melko tavallisia lapsilla 6–12 -vuoden iässä.

Tavallisimpia nykimisoireita ovat erilaiset pienet liikkeet kasvojen alueella ja tahattomat äännähdykset kuten kurkun selvittely, yskähdykset tai niiskutukset. Äänelliset oireet johtuvat äänen muodostukseen liittyvien lihasten tahattomasta toiminnasta näkyvän lihasnykäisyn tapaan.

Äänellisiä tic-oireita ei aina tunnisteta nykimisoireiksi, vaan lasta saatetaan tutkia perusteellisesti esimerkiksi astmaepäilyn vuoksi. Tai lapsi voidaan viedä silmälääkäriin jatkuvan silmien räpsyttelyn takia. Lievät tic-oireet eivät yleensä häiritse lainkaan lasta itseään, eikä lapsi välttämättä ole itse lainkaan huomannut niitä.

Tic-oireita voi hetkellisesti hillitä tai pidättää (esim. koulutunnilla), mutta oireet voivat voimistua tästä pidättämisestä. Seurauksena voi olla oireiden voimakas ryöpsähtäminen välitunnilla tai kotona. Tic-oiretta on verrattu kutinaan, jos ei pääse raapimaan niin olo voi käydä sietämättömäksi.

Mistä nykimisoireet johtuvat?

Nykimisoireiden perimmäistä syytä ei tunnetta, mutta taipumus niihin lienee jossakin määrin perinnöllinen. Ilmiö liittynee myös hermoston toiminnan kypsymiseen ennen murrosikää. Pienellä osalla lapsista oireet jatkuvat aikuisuuteen, mutta suurimmalla osalla ne jäävät pois murrosiän myötä.

Nykimisoireet ilmenevät aaltomaisesti. Usein lievä hengitystieinfektio, kuten yskä tai nuha, laukaisee oireet.  Elimistön kannalta infektio on ulkopuolinen ”stressitekijä”, joten monet muutkin stressitilanteet voivat lisätä oireita.

Lapsen elämässä tavanomaisia stressitekijöitä ovat väsymys, erilaisten tilanteiden odottaminen tai jännittäminen. Erilaiset vauhdikkaat tietokone- ja pelikonsolipelit sekä elokuvat voivat olla lapsen keskushermoston kannalta stressitekijöitä. Vähäiset nykimisoireet voivat lisääntyä voimakkaastikin erilaisten stressitekijöiden vaikutuksesta, mutta hengitystieinfektio on ylivoimaisesti merkittävin oireiden lisääntymisen syy.

Touretten oireyhtymä

Tic-oireet voivat ilmetä myös hyvin monimuotoisina. Yksinkertaisten lihasnykäysten ja tahattoman ääntelyn lisäksi lapsella voi pakonomaisia liikesarjoja ja rituaaleja. Oireisiin voi liittyä myös erilaisia pakkoajatuksia ja keskittymisvaikeuksia. Jos nämä oireet ovat kestäneet pitkään ja ne häiritsevät selvästi lapsen elämää, voi kyse olla Touretten oireyhtymästä.

Touretten oireyhtymä on harvinainen lapsilla ilmenevä liike- ja käyttäytymishäiriö, johon voi liittyä Nykimisoireiden lisäksi pakko-oireita ja pakkoajatuksia, keskittymiskyvyttömyyttä, oppimisongelmia sekä käytöshäiriön piirteitä. Tourette -potilailla ei välttämättä ole kaikkia edellä mainittuja. oireita, vaan nämä oireet voivat painottua eritavoin. Oireiden voimakkuus vaihtelee lapsesta ja nuoresta riippuen. Touretten oireyhtymän oireet myös lieventyvät iän myötä.

Tic-oireiden hoitaminen

Lievät ja vähäiset nykimisoireet eivät vaadi minkäänlaista hoitoa. Kotioloissa lasta autetaan parhaiten sillä, että nykimisiin ei kiinnitetä liikaa huomiota. Jos lapsi itse kärsii tilanteesta, tulee hänelle kertoa, että kyse on vaarattomista oireista. Jos lapsen elämässä on liiallista sosiaalista tai psyykkistä kuormitusta aiheuttavia tekijöitä, voi niiden hallinta auttaa lieventämään myös lapsen nykimisoireita. Säännönmukainen hyvä arki, aikuisen läsnäolo, sopiva liikunta, kohtuullinen kotielektroniikan käyttö ja riittävä uni auttavat jo pitkälle.

Tavanomaisissa oireissa tarvitaan harvoin oireita lieventäviä lääkkeitä. Touretten oireyhtymässä ja vaikeissa tic-oireissa voidaan kokeilla lääkehoitoa, joskin sen teho on hyvin vaihteleva ja yksilöllinen. Tietyillä keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä voidaan vaikuttaa dopamiini-nimiseen välittäjäaineeseen aivoissa. Tähän välittäjäainejärjestelmään vaikuttamalla voidaan vähentävää tic-oireita. Oireita ei voida millään lääkeaineella tai muulla hoitomuodolla kokonaan poistaa.

Lievien tic-oireiden vuoksi ei lääkärin arviota välttämättä tarvita laisinkaan. Vaikeimpien oireiden määrittämisessä pitää huomioida koko joukko erilaisia muita lasten liikehäiriötä, jotka ovat kylläkin erittäin harvinaisia, jolloin lääkärin tekemä diagnoosi voi olla tarpeen.

Lääkehoidon suunnittelu ja aloitus tapahtuvat erikoislääkärin toimesta. Lasten tic-oireisiin ja Touretten oireyhtymään ovat perehtyneet lastenneurologian, lastenpsykiatrian ja lastentautien erikoislääkärit.

Asiantuntijat

Anu Anttinen

neurologi

Harri Arikka

lastenneurologi

Juha-Pekka Erälinna

neurologi

Janek Frantzén

neurokirurgi, selkä- ja kaularankakirurgi

Jaana Korpela

neurologi

Mikko Laaksonen

neurologi

Salla Lamusuo

neurologi

Riitta Niskanen

neurologi

Olli Oksaranta

neurologi

Jaakko Rinne

neurokirurgi

Pauli Ylikotila

neurologi