Etusivu / Palvelut / Neurologiset oireet ja sairaudet / Lastenneurologia / Epilepsia lapsella ja nuorella

Epilepsia lapsella ja nuorella

Epilepsia-termiä käytetään silloin, jos lapsella on taipumus saada epileptisiä kohtauksia ja jos tilaan saattaa liittyä myös muita neurologisia, kehitykseen tai oppimiseen liittyviä ongelmia.

Lapsuusiässä alkavat epilepsiat ovat syiltään, oireiltaan ja ennusteeltaan monimuotoinen neurologinen sairausryhmä, jossa hyvän hoidon edellytys on mahdollisimman tarkka diagnoosi. Epilepsiadiagnoosi perustuu kohtauskuvaukseen, jota täydennetään aivosähkökäyrä (EEG)- ja aivojen kuvantamistutkimuksilla.

Lasten ja erityisesti teini-ikäisten aivot ovat alttiita voimakkaalle ympäristön rasitukselle, esimerkiksi valvomiselle ja välkevalolle. Aivosairaudet ja aivojen kehityshäiriöt lisäävät riskiä epileptisille kohtauksille, mutta epilepsia voi liittyä myös pienen lapsen normaaliin aivojen kehitykseen.

Myös hyvänlaatuisia epileptisiä oireyhtymiä tunnetaan useita. Näiden ennuste on hyvä, ja lapsi toipuu näistä ilman ongelmia.

Neuro NEO:n neurologit ovat epilepsia tutkimuksen ja hoidon asiantuntijoita. Ajan vastaanotolle voit varata nettiajanvarauksemme kautta tai puhelimitse 010 235 3535.

Minkälainen on epileptinen kohtaus?

Epileptinen kohtaus on ohimenevä, missä iässä tahansa ilmenevä aivotoiminnan häiriö, joka johtuu poikkeavasta hermosolujen sähköisestä toiminnasta.

Epileptinen kohtaus voi ilmetä muun muassa tajunnan häiriintymisenä, kouristeluna ja lihasten jäykistymisenä, tahattomana nieleskelynä, aistiharhoina ja lihasvoiman pettämisenä. Yksittäisen epileptisen kohtauksen voi saada kuka tahansa voimakkaan rasituksen, ylenpalttisen valvomisen tai runsaan alkoholin käytön jälkeen.

Kohtausten kesto vaihtelee muutamista sekunneista muutamiin minuutteihin, mutta kohtaus voi pitkittyä useisiin minuutteihin ja tällöin käytettään nimitystä epileptinen status (status eli tila). Epileptinen status on aina hätätilanne, mikä vaatii useimmiten sairaalahoitoa.

Epilepsian hoito

Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Lääkkeen valinta riippuu epilepsiatyypistä ja annos lasketaan potilaan painon mukaan.

Lääkepitoisuuksien määrittäminen saattaa olla tarpeen, mutta laboratorionäytteiden rutiininomainen seuranta ei ole tarpeellista. Laboratoriotutkimuksia tärkeämpää on seuranta lapsen vointia, lääkityksen tehoa ja mahdollisia haittoja sekä arvioida lapsen kehitystä ja kasvua. Lääkehoitoa on yleensä syytä jatkaa vähintään niin kauan, että potilas on ollut kaksi vuotta kohtaukseton.

Lapsen ja nuoren epilepsiakohtauksen ensiapu

Tajuttomuus-kouristuskohtaus

Kohtauksessa lapsi tai nuori usein menettää tajuntansa ja tasapainonsa, saattaa kaatua tai pudota tuolilta ja vartalo jäykistyy. Kieli tai poski voi jäädä hampaiden väliin, jolloin suusta vuotaa verta. Jäykistymistä seuraavat nykivät kouristukset. Hengitys salpautuu muutamaksi sekunniksi ja suusta voi tulla vaahtoutunutta sylkeä. Kouristelua seuraa usein niin sanottu jälkiuni.

  • Pysy rauhallisena. Jokainen voi auttaa epilepsiakohtauksen saanutta. Ensiavun antaminen ei vaadi erityistaitoja.
  • Älä yritä estää kouristusliikkeitä, mutta huolehdi siitä, ettei lapsi tai nuori niiden aikana kolhi päätään tai muuten vahingoita itseään. Kouristelu kestää yleensä vain 1 – 2 minuuttia.
  • Älä laita suuhun mitään, sillä se vaikeuttaa hengittämistä.
  • Yritä kääntää lapsi tai nuori kylkiasentoon heti, kun kouristukset vähenevät. Näin hengitystiet pysyvät avoimina ja mahdolliset eritteet pääsevät valumaan ulos.
  • Avaa kiristävät vaatteet ja varmista, että lapsi tai nuori pystyy hengittämään.
  • Tarvittaessa anna kouristelun lopettava ensiapulääkitys ja hälytä ambulanssi (112), jos kouristelu kestää yli 5 minuuttia tai kohtaus uusii ennen kuin lapsi tai nuori on ehtinyt toipua edellisestä kohtauksesta.

Tajunnanhämärtymiskohtaus

Kohtauksen aikana lapsi tai nuori vaikuttaa sekavalta eikä ole täysin tietoinen ympäristöstään. Hän saattaa toistaa tiettyä mekaanista liikettä, esimerkiksi kävelee päämäärättömästi, hieroo käsiään, nyppii vaatteitaan tai maiskuttelee. Tajunta on hämärtynyt, hän ei tajua mitä tapahtuu eikä pysty vastaamaan kysymyksiin.

  • Pysyttele lapsen tai nuoren lähettyvillä ja yritä tarvittaessa varovasti ohjailla häntä siten, ettei hän vahingoita itseään. Kohtaus kestää yleensä vain muutaman minuutin.
  • Älä yritä estää lasta tai nuorta liikkumista, sillä hän todennäköisesti vastustaa sinua.
  • Anna kohtauksen mennä ohi itsestään. Ellei niin käy 5 minuutin kuluessa, annan kohtauksen keskeyttävää ensiapulääkitys tai hälytä ambulanssi (112).
  • Älä poistu lapsen tai nuoren läheltä ennen kuin kohtaus on mennyt kokonaan ohi ja anna hänen levätä tai nukkua, kunnes hän on täysin toipunut.
  • Jos et tiedä, miten toimia, kysy neuvoa yleisestä hätänumerosta 112.

Ensiapulääkitys

Epilepsiapotilaan vanhemmille voidaan neuvoa mahdollisen pitkittyneen kohtauksen varalta peräruiskeena tai posken limakalvoille annosteltavan lääkkeen anto. Peräruiske (diatsepaami-lääke) tai suuhun annettava (midatsolaami-lääke) liuos annetaan heti, kun kohtauksen todetaan kestävän normaalia pidempään tai uusiutuvan.

Asiantuntijat

Anu Anttinen

neurologi

Harri Arikka

lastenneurologi

Juha-Pekka Erälinna

neurologi

Janek Frantzén

neurokirurgi, selkä- ja kaularankakirurgi

Pekka Jokinen

neurokirurgi

Jaana Korpela

neurologi

Mikko Laaksonen

neurologi

Salla Lamusuo

neurologi

Riitta Niskanen

neurologi

Olli Oksaranta

neurologi

Jaakko Rinne

neurokirurgi

Milla Ylijoki

lastenneurologi

Pauli Ylikotila

neurologi

Katso tästä Salossa vastaanottavat lääkärit ja asiantuntijat