Rannemurtuma ja veneluun murtuma

Sekä rannemurtuma että veneluun murtuma syntyvät tapaturmaisesti. Murtuma ranteessa on kivulias ja vaatii hoitoa.

Murtuman hoito vaatii asiantuntemusta, jotta päästään hyvään lopputulokseen. NEO:ssa päivystää joka päivä tapaturmien hoitoon erikoistunut kirurgi. Soita 010 235 3535 tai varaa aika nettiajanvarauksessa.

Rannemurtuma

Rannemurtuma (Värttinäluun murtuma, Radiusmurtuma) on yleisin yläraajan murtuma. Vuosittain Suomessa hoidetaan jopa 20 000 radiusmurtumaa, joten vammasta aiheutuu merkittävää kansantaloudellista menetystä.

Murtuma syntyy, kun kaadutaan ojennetulle kädelle. Murtuma voi olla niin kutsuttu pajunoksamurtuma, joka on yleinen lapsilla. Tällöin luunpinnalla oleva luukalvo (periosti) jää ehjäksi, ja murtuman asento on usein hyvä –  samoin murtuman paraneminen. Murtuma voi olla pirstaleinen, jolloin värttinäluun pää hajoaa useaan osaan. Murtuma voi olla myös nivelen sisäinen, jolloin murtumalinja(t) ulottuu nivelpintaan (kuva).

Rannemurtuman hoito

Yleinen hoitomuoto on kipsihoito. Murtuma puudutetaan, jonka jälkeen murtuma vedetään paikalleen ja käsi kipsataan.

Muina menetelminä ovat mm. murtuman palojen kiinnittäminen Kirschner-piikeillä tai metallisella levyllä. Näiden lisäksi myös luunsiirto voi olla tarpeen. Nykyaikaisena hoitomuotona on lukkolevytys, jonka etuna on se, että leikkauksen jälkeen voidaan kipsi jättää joskus kokonaan pois.

Kipsihoidon aikana ranne on paikallaan 4–6 viikkoa, kunnes ollaan varmoja siitä, että murtuma on lujittumassa. Tämän jälkeen aloitetaan kuntoutushoito, jolla palautetaan liikelaajuudet ja voima mahdollisimman hyvin.

Rannemurtuman jälkeen komplikaatioina voivat olla mm. turvotus ja jäykkyys, joka voi jatkua huomattavan pitkään, keskihermonpinne, peukalon pitkän ojentajan repeäminen, CRPS, ranteen nivelsiteiden repeämät tai kolmioruston vammat.

Hankalin murtumanjälkeinen komplikaatio on CRPS.

Rannemurtuman kohdalla hyvään lopputulokseen vaikuttavat tapauskohtaisesti valittu oikea hoitolinja ja asianmukaisesti suoritettu kuntoutus.

Veneluun murtuma

Ranteen veneluun murtuma (Scaphoideumin murtuma) on varsinkin nuorilla potilailla yleinen tapaturman jälkeisen rannekivun syy. Murtumaa on vaikeaa diagnosoida, sillä tuoreista röntgenkuvista murtuma ei välttämättä näy lainkaan. Sen vuoksi suositellaankin uusien röntgenkuvien ottamista noin kahden viikon kuluttua tapaturmasta, mikäli kipu jatkuu.

Tuoreessa vaiheessa, jos murtuman palat ovat linjassa toisiinsa nähden, voidaan harkita murtuman ruuvausta piikkiä pitkin läpivalaisukontrollissa.

Tästä on etuna se, että leikkauksen jälkeen ranne voidaan usein jättää kokonaan kipsaamatta. Jos murtumapalat ovat siirtyneet toisiinsa nähden, on avoin leikkaushoito tarpeellinen.

Valenivel – pseudoarthrosis

Koska veneluun murtuma on tuoreissakin tapauksissa vaikea diagnosoida, voi murtuma jäädä huomaamatta kokonaan, ja sen olemassaolo todetaan vasta useiden kuukausien tai jopa vuosien kuluttua. Jos diagnoosi viipyy vuosikymmeniä, voi veneluuhun kehittyä ns. valenivel, joka aiheuttaa hankalahoitoisen rannekulman.

Luutumattoman valenivelen hoitona on leikkaus, johon tavallisimmin kuuluu luunsiirto sekä murtuman ruuvaus. Vaikeimmissa tapauksissa voi olla tarpeen suorittaa verisuonitettu luunsiirto.