Etusivu / Palvelut / Allergiat ja astma / Urheilijan rasitusastma

Urheilijan hengitysvaikeudet ja rasitusastma

Allergia_NEO_Urheilijan_rasitusastma

Nuorista ja aikuisista 5 – 7 prosenttia sairastaa astmaa, mutta astmaoireilu urheilijoilla on paljon tavallisempaa. Kestävyysjuoksijoilla ja jääkiekkoilijoilla astman riski on moninkertainen, ja kilpauimareilla jopa 6-kertainen tavallisiin kansalaisiin verrattuna.

Talviurheilulajeissa, muun muassa hiihdossa, urheilijoiden astmaoireilu on myös tavallista. Kaikilla astmaa sairastavilla rasitus on oireitten tavallinen pahentaja, mutta urheilijan harjoitus- ja kilpasuoritus vie rasituksen suorituskyvyn äärirajoille, joka sitten voi johtaa astmatyyppisiin oireisiin. Oireet vähenevät usein aktiiviuran päätyttyä.

Rasitusastman oireina on tavallisesti rasitukseen liittyvää yskää, hengenahdistusta, hengityksen vinkunaa ja limaneritystä. Jos urheilija on allerginen esimerkiksi siitepölylle, voi oireilu olla voimakkaampaa tai esiintyä pelkästään siitepölykaudella. Flunssien yhteydessä oireet ovat yleensä voimakkaammat.

Keuhkojen toimintaa voidaan tutkia juoksurasitusspirometrialla sekä EVH-testin (eukapninen voluntaarinen hyperventilaatiotesti) avulla.

Testeihin tarvitaan erikoislääkärin lähete. Varaa aika Allergia NEO:n asiantuntijoille puhelimitse 010 235 3535 tai nettiajanvarauksemme kautta.

Mistä urheilijan rasitusastma johtuu?

Hengästyminen ja keuhkotuuletuksen kiihtyminen johtavat hengitysteiden limakalvojen kuivumiseen, solujen osmoottisen tasapainon häiriöön ja keuhkoputkia supistavien välittäjäaineiden vapautumiseen.

Talviolosuhteissa hengitettävän ilman kylmyys aiheuttaa keuhkoputkien limakalvoille ärsytystilan. Oire ilmaantuu tavallisimmin hyvin voimakkaan 6 – 8 minuutin kestoisen äkillisen rasituksen yhteydessä, mutta voi ilmaantua myös pitemmän rasituksen yhteydessä. Voimakas keuhkotuuletus voi johtaa ärsytystyyppiseen keuhkoputkien tulehdukseen ja limakalvovaurioon.

Miten urheilijan rasitusastmaa tutkitaan?

Urheilijan astmaepäilyä selvitetään ensin tavallisilla astmatutkimuksilla: seurataan kahden viikon ajan kotona ja urheilusuoritusten yhteydessä PEF- tai/ja sekuntikapasiteettimittauksisia PEF-mittarilla tai mikrospirometrialla.

Lisäksi tehdään spirometriatutkimus, jossa seurataan myös keuhkoputkia avaavan lääkkeen vaikutusta keuhkojen toimintaan. Jos diagnoosi ei näillä tutkimuksilla varmistu, käytetään rasituskokeita. Näistä tavallisin on juoksurasitustesti, jossa seurataan keuhkojen toimintakokeita levossa ja 6 – 8 minuutin kovan rasituksen jälkeen.

Keuhkojen supistumisherkkyyttä voidaan myös mitata metakoliini- tai histamiinialtistusten avulla. Paras testi urheilijan rasitusastman tutkimiseen on ns. EVH-testi (eucapnic voluntary hyperpnoea, eli eukapninen hyperventilaatio).

EVH-testissä urheilija hengittää kuivaa ilmaa lähes maksimaalisella keuhkotuuletuksella 6 minuutin ajan. Tällä matkitaan tilannetta urheilusuorituksen aikana, jolloin urheilija on hyvin hengästynyt. Keuhkojen toimintakokeita seurataan ennen EVH-testiä ja sen jälkeen.

Urheilijan astman hoitaminen

Urheilijalla voi esiintyä myös muita kuin astmasta johtuvia hengitystieoireita. Taustalla voi olla infektio, joskus taas toiminnallinen äänihuulisalpaus eli VCD ja joskus hyperventilaatio.

Urheilijan astman hoitaminen on usein vaativaa, koska tavallinen astmalääkitys ei aina riitä estämään oireita. Hoito aloitetaan tavallisesti käyttämällä ennen rasitusta lyhytvaikutteista keuhkoputkia avaavaa lääkettä, ja säännöllisesti päivittäin astmatulehdusta lievittävää, keuhkoihin hengitettävää kortisonia.

Jos lääkitys ei riittävästi pidä oireita kurissa, yhdistetään hoitoon muita rasitusastmaan vaikuttavia lääkkeitä. Tällöin lääkärin tulee myös ottaa huomioon lääkkeet, joita doping-valvonnassa seurataan, ja tehdä tarvittava ilmoitus tai lupa-anomus lääkkeen käytöstä Suomen antidopingtoimikunnalle.

Astmatestit

Lasten astma

Katso tästä salossa vastaanottavat lääkärit ja asiantuntijat