Etusivu / Pää edellä magneettikuvaan

Pää edellä magneettikuvaan

”Kerroin heti hoitajalle ahtaanpaikankammostani”

Urheillessa olkapäänsä telonut Pauli Nepponen kärsii voimakkaasta ahtaanpaikankammosta. Kun vastaanotolla ortopedi Juha Ranne toivoi Nepposen menevän magneettikuvaan, iski epäilys sen onnistumisesta.

– Kysyin heti lääkäriltä, että saako putkeen mennä jalat edellä. Ikävä kyllä olkapää on kuvattava niin, että koko vartalo on magneettikuvausputken sisällä. Sanoinkin silloin ääneen epäilykseni siitä, että mahdetaanko kuvia saada ollenkaan, Pauli Nepponen kertoo.

Nepponen lähti suoraan vastaanotolta Mehiläinen NEO:n kuvantamisyksikköön, ja kertoi kuvantamisen röntgenhoitajalle kärsivänsä ahtaanpaikankammosta.

– Se auttaa, että kertoo siitä ammattilaiselle. Lisäksi tiesin, että NEO:ssa on suurin mahdollinen magneettikuvauslaite. Mutta silti pulssini alkoi heti nousemaan, kun kuvaus aloitettiin.

Kuvausta kokeiltiin ensin pariin otteeseen, mutta Nepponen halusi laitteesta heti pois. Silloin kuvantamisen röntgenhoitaja ehdotti, että kuvauksen apuna käytettäisiin kuvauskelaa, jota käytetään pään magneettikuvauksessa. Kuvauskela laitetaan potilaan päähän ja siinä on peili, joka luo illuusion siitä, että olisikin oikeasti kuvantamisputken etureunassa.

– Päähine sekä musiikin kuuntelu auttoivat ja saimme kuvauksen onnistuneesta valmiiksi. Mehiläinen NEO:n henkilökunta oli todella ymmärtäväistä, ja haluan välittää heille suuren kiitoksen pitkistä hermoista, ja siitä että olivat valmiita minua auttamaan, Nepponen hymyilee.

Pauli Nepposelle jäi kokemuksesta positiivinen mieli, vaikka alkuun kuvaus jännittikin.

– Voisin mennä uudelleen magneettikuvaan, kunhan on se päähine päässä, käytössä NEO:n iso magneetti ja paikalla mukavat, asiantuntevat hoitajat.

Paulin olkapää päätettiin magneettikuvan löydösten perusteella olla leikkaamatta, ja hän sai siihen apua NEO Kuntoutuksesta. Olkapää on nyt kivuton ja liikeradatkin ovat lähes palautuneet ennalleen.

Kuvantamisen vastaava hoitaja Heli Kanttikoski kommentoi:

”Ahtaanpaikankammo on aika yleistä. Vähän riippuen kuvauskohteesta sanoisin, että noin neljänneksellä asiakkaista on jonkinlaista ahtaanpaikankammoa. Myös menneisyyden huono kokemus magneettikuvauksesta saattaa vaikuttaa tuntemuksiin. Tällöin asiakasta voi auttaa etukäteen tutustuminen nykyaikaiseen, isompaan kuvauslaitteeseen.

NEO:ssa magneettiputken halkaisija on 70 cm, joka on markkinoiden suurin. Magneettikuvaushuoneemme on myös erittäin valoisa, mikä lisää avaruuden tunnetta. Raajojen magneettikuvaukset voidaan tehdä raajamagneetissa, jossa istutaan tuolilla ja vain kuvattava kohde on pienen putken sisällä.

Jos asiakas kertoo kärsivänsä ahtaanpaikankammosta, keskustelemme toimenpiteestä rauhallisesti ja selitämme tutkimuksen kulkua jo etukäteen. Samalla annetaan mahdollisuus tutustua kuvauslaitteeseen. Mukaan voi myös ottaa tutun ihmisen, joka saa tulla kuvaushuoneeseen, jos hänellä ei ole terveydellistä estettä, kuten sydämentahdistinta. Pahaan ahtaanpaikankammoon voidaan antaa myös rauhoittavaa lääkettä.

Kuvauksen aikana röntgenhoitaja kertoo asiakkaalle kuinka kauan tutkimusta on vielä jäljellä. Esimerkiksi rankojen magneettikuvaukset kestävät vain noin 15 minuuttia, joten ne ovat nopeita moniin muihin magneettitutkimuksiin verrattuna. Asiakkaalle annetaan aina myös hälytyspainike, jota painamalla röntgenhoitaja keskeyttää tutkimuksen ja tulee kuvaushuoneeseen asiakkaan luokse.  Pään magneettikuvauksessa käytetään kuvauskelaa. Siinä on peili, jonka avulla asiakas näkee putkesta kuvaushuoneeseen.

Kannattaa kertoa röntgenhoitajalle mikäli tutkimus pelottaa, niin osaamme ottaa asiakkaan pelot huomioon.”

Julkaistu: 16.11.2017 | Päivitetty: 16.11.2017