Etusivu / Lihasvammat liikkujan vaivana

Lihasvammat liikkujan vaivana

Vaikka liikunnan ja urheilun merkitys terveyden ja työkyvyn ylläpitäjänä on hyvin keskeinen, liittyy liikuntaan ja urheiluun myös loukkaantumisen riski. Liikuntatapaturmat ovatkin yksi suurimmista vammoja aiheuttavista tapaturmaluokista Suomessa. UKK-instituutin selvityksen mukaan Suomessa sattuu vuosittain yli 330 000 liikuntatapaturmaa, ja suunta on yhä kasvava. Vaikka liikuntavammoja sattuu lukumääräisesti paljon, vakavat vammat ovat onneksi verrattain harvinaisia.

Lihasvammojen luokittelu

Lempainen_Lasse_NEO_nostokuvaLiikunta- ja urheiluvammoista lähes puolet on eriasteisia lihasvammoja. Suurin osa urheillessa tulevista lihasvammoista on joko ruhje- tai venähdystyyppisiä vammoja. Ruhjevamma voi syntyä esimerkiksi voimakkaan iskun aiheuttamana. Ne ovat varsin yleisiä erilaisissa kontaktiurheilulajeissa, mutta niitä syntyy myös juoksulajeissa esimerkiksi kaatumisen yhteydessä tulevana ”puujalkana”. Yleisin muoto juoksulajien lihasvammoista on kuitenkin venähdysvamma, joka on varmasti tuttu lähes jokaiselle liikkujalle.

Lihasvammojen luokittelu perustuu lihaksen repeämän laajuuteen ja vamman aiheuttamiin oireisiin. Lihasvammat luokitellaan vaikeusasteeltaan kolmeen luokkaan. Ensimmäisen asteen lihasvammoissa vain muutamia lihassyitä on repeytynyt. Tällöin tavallisimmat oireet ovat kosketusarkuus, lihaskipu tai kramppaava lihas. Lihasvoima on usein säilynyt tai vain vähäisessä määrin heikentynyt. Toisen asteen vammoissa osa lihassäikeistä on mennyt poikki, mutta osa säikeistä on säilynyt ehjinä. Tämän tyyppisissä vammoissa oireina on kipu ja lihaksen voiman heikentyminen sekä toiminnan huonontuminen. Kolmannen asteen vammoissa repeytynyt lihas on kokonaan poikki ja toimintakyvytön. Lihas on hyvin verisuonitettu kudos, ja lihaksen vammautuessa myös lihaksen verisuonet vaurioituvat. Tästä syystä lihasvamma-alueelle syntyy verenpurkauma, joka näkyy vamman alkuvaiheessa turvotuksena ja myöhemmin mustelmana.

Lihasvammojen hoidon kulmakivet

Lihasvammojen hoidon tarkoituksena on luoda vaurioituneen lihaksen paranemiselle sellaiset olosuhteet, jossa toipuminen on mahdollisimman nopeaa ja lihaksen toiminnallinen lopputulos mahdollisimman hyvä. Hoidolla pyritään myös estämään myöhäisoireiden ja komplikaatioiden syntyä. Lihasvammojen ensiapuna olisi hyvä toteuttaa niin sanottua kolmen K:n sääntöä. Tällöin hoidon kulmakivet ovat Kylmä, Kohoasento ja kevyt Kompressio (puristus). Ensihoidon tarkoituksena on verenpurkauman ja turvotuksen vähentäminen. Arpikudoksen muodostuminen on tällöin myös vähäisempää, kun sekä lihasvaurion että verenpurkauman kokoa saadaan rajoitettua. Toipumisen alkuvaiheessa kolmen K:n hoitoon yhdistetään vielä vammautuneen lihasryhmän lepojakso. Kolmen K:n hoito olisi tärkeää aloittaa mahdollisimman nopeasti, jo tapaturmapaikalla. Kylmähoitoon voi käyttää muun muassa kylmäpakkausta tai jääpussia. Vammautunut raaja laitetaan kohoasentoon ja kevyellä sidoksella tehdään kompressio.

Vaurioituneen lihaksen toiminta tulee tarkistaa ja testata muutaman vrk:n kuluttua loukkaantumisesta. Jos lihaksen toiminnassa todetaan edistystä eikä epäillä laajaa lihasrepeämää tai verenpurkaumaa, voidaan aloittaa varovainen kuntoutus. Lievien ensimmäisen asteen vammojen kuntoutus aloitetaan varhain, jo muutaman vuorokauden kuluttua tapaturman sattumisesta. Alkuvaiheessa revähtänyt lihas tuetaan tarvittaessa teippauksella harjoittelun ajaksi. Tärkeää on, ettei vammautuneeseen lihakseen aiheuteta varhaisvaiheen kuntoutuksella kipua, ja että harjoittelua ja rasitusta lisätään asteittain. Tärkeintä on estää lihasvamman uusiutuminen. Vasta kuntoutuksen loppuvaiheessa on vuorossa lajinomaiset harjoitukset ja paluu mahdollisen kilpaurheilun pariin.

Lihasvammojen leikkaushoitoa tulee harkita huolellisesti, koska kolmen K:n hoito ja oikein toteutettu kuntoutus tuottaa hyvän lopputuloksen suurimmassa osassa tapauksista. Jos todetaan laaja lihaksensisäinen verenpurkauma tai vammautuneen lihaksen toiminta on selvästi heikentynyt, on leikkaushoito kuitenkin usein tarpeen. Tavallisimpiin leikkaushoitoa vaativiin lihasvammoihin kuuluvat etureiden lihasten, takareiden lihasten (ns hamstring-lihakset) ja hauislihaksen vammat.

Mitä tehdä lihasvamman sattuessa?

  • Ensiapuna 3 K:n hoito: kylmäpakkaus + sidos vammautuneen lihaksen päälle, kohoasento ja lepo
  • Lievissä vammoissa kuntoutuksen aloittaminen kevyillä lihasharjoituksilla, asteittain liikettä ja voimaa lisäten
  • Vakavimmissa lihasvammoissa ensiavun jälkeen hakeutuminen lääkärin arvioon tarkoituksena selvittää vamman laajuus sekä mahdollisen kuvantamistutkimuksen ja leikkaushoidon tarve sekä suunnitella vamman paranemista parhaiten tukeva jatkohoito

Lasse Lempainen
LT, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
Sairaala NEO

Julkaistu: 14.06.2016 | Päivitetty: 16.08.2016