Etusivu / Lasten ja nuorten neurologinen arviointi

Lasten ja nuorten neurologinen arviointi

Harri-ArikkaNeurologisten sairauksien määrittely pohjautuu lääkärin tekemään huolelliseen arvioon sekä potilaan haastatteluun. Diagnoosia täydennetään tarvittaessa erilaisilla koneellisilla tutkimusmenetelmillä tai laboratoriokokeilla.

Neurologiassa käytettäviä tutkimusmenetelmiä ovat muun muassa magneettikuvaukset (MRI) ja elektrofysiologiset mittausmenetelmät (EEG, ENMG).

– Kun neurologisia tutkimuksia tarvitaan, tarkoitetaan sillä ensisijaisesti lääkärin tekemää neurologista tilan arviointia, jota tarvittaessa täydennetään edellä mainituilla tutkimuksilla, Neuro NEO:n lastenneurologi Harri Arikka kertoo.

Esitietojen selvittäminen tärkeää

Esitietojen avulla selvitetään oireita tai ongelmaa. Niissä huomioidaan myös kaikki mahdolliset taustatekijät.

– Kun selvitetään pienen lapsen oireita, lähdetään usein liikkeelle äidin raskauden aikaisesta tilasta ja sikiön hyvinvoinnista. Imeväisen kehitys kertoo niin ikään lapsen tavanomaisesta kasvusta ja kehityksestä tai niihin liittyvistä poikkeavuuksista, Harri Arikka sanoo.

Esitiedoissa selvitetään myös lapsen sopeutuminen päivähoitoon ja kouluun. Lasten ja nuorten sosiaalisista taidoista ja kehityksestä saadaan usein käsitys kyselemällä harrastuksista, kaveri- ja sisarussuhteista.

– Kulttuuri- ja kielitaustalla on usein merkitystä lapsen kehitystä arvioidessa. Perheen etnisellä taustalla voi olla merkitystä myös silloin, kun epäillään perinnöllisen sairauden mahdollisuutta.

Yläkouluikäisten ongelmat ja sairaudet ovat omanlaisiaan

Nuorten kohdalla, yläkouluiästä alkaen, oma käsitys itsestä ja mahdollisesta ongelmasta korostuu pienempiin lapsiin verrattuna. Nuorille onkin tarjottava kiireetön mahdollisuus kertoa itsenäisesti huolistaan ja oireistaan lääkärille.

Nuorten ongelmat ja neurologisten sairauksien kirjo eroavat huomattavasti pienten lasten vaivoista ja oireista. Nuorten sosiaalinen tilanne on toisenlainen lapsiin verrattuna: suhteet ystäväpiiriin korostuvat voimakkaasti, omasta perheestä otetaan etäisyyttä, henkilökohtaiset harrastukset ja menot ovat hyvin tärkeitä, sukupuoli-identiteetti korostuu ja kehokuva muuttuu murrosiän kehityksen myötä. Aikuiseksi ei muututa yhdessä yössä.

Miten neurologinen arviointi tehdään?

Lääkärin tekemä neurologinen arviointi (kliininen tutkimus) tehdään samojen periaatteiden mukaisesti, huolimatta siitä minkä ikäisestä lapsesta tai nuoresta on kyse.

– Arvioinnissa tarkastellaan kahta asiaa: vastaako lapsen kehitys ikäodotuksia, ja ilmeneekö löydöksiä tai oireita, jotka viittaavat hermoston toimintahäiriöön, Harri Arikka selventää.

Jos toimintahäiriötä epäillään, pyritään oireet ja löydökset paikallistamaan hermoston toiminnan mukaisiin järjestelmiin. Tästä käytetään nimitystä tasodiagnostiikka. Kliinistä diagnoosia täydennetään tarvittaessa erilaisilla lisätutkimusmenetelmillä, esimerkiksi epilepsiaa epäiltäessä diagnoosia täydennetään aivosähkökäyrätutkimuksella (EEG).

– Lääkärin arvioinnissa huomioidaan lasten ja nuorten kehonpiirteet, iho sekä lihasten kehitys ja toiminta. Lääkäri arvioi aina myös kommunikaatiotaitoja, keskittymiskykyä sekä tarvittaessa myös muita oppimiseen ja kehitykseen liittyviä taitoja.

Arvioinnissa katsotaan myös lapsen ja nuoren liikkumista, kävelyä, tasapainoa, raajojen liikkeiden eriyttämistä, kasvojen ja pään alueen hermojen toimintaa, tuntoaistia ja lihasjänneheijasteita (refleksit). Sydämen kuuntelu, verenpaineen mittaus, vatsapeitteiden tunnustelu ja suuhun sekä korviin katsominen kuuluvat myös tavanomaiseen lastenneurologiseen arviointiin.

Julkaistu: 14.06.2016 | Päivitetty: 05.08.2016