Kuvantamisdiagnostiikka vaatii tarkkaa silmää

Kuvantamisen ylilääkäri Sami Kajander nauttii nopeasti muuttuvan työn haasteista

Sami-tyossaanTietokoneen kuvaruutu välkkyy hämärässä työtilassa. Sairaala NEO:n kuvantamisen ylilääkäri, radiologi Sami Kajander istuu syventyneenä näytöllä näkyvään mustavalkokuvaan. Katse rekisteröi kuvassa näkyvät linjat, poikkeamat, varjostumat.

– Kuvista etsitään tietoa myös eräänlaisen intuition kautta: tiettyjä muotoja ja niiden poikkeamia. Esimerkiksi terveessä luussa ei luontaisesti ole teräviä muotoja, vaan yhtenäisiä linjoja ja kaaria. Muodon rikkoutuminen kertoo yleensä siitä, että jotain on vialla, Kajander kuvailee.

– Poikkeamien huomaaminen vaatii tietynlaista silmää. Varmaan useimmissa radiologeissa asuu pieni taiteilija, vaikka toki osa vammoista menee ihan rutiinilla. Olen itse aina pitänyt kuvataiteista, ja osittain se myös vahvisti kiinnostustani oman erikoisalani opintoihin.

Kuvantamisella lisätietoa potilaan vammoista

Sairaala NEO:n moderni suoradigitaalinen kuvantamisyksikkö on Sami Kajanderin työmaata. Yksikössä tehdään tutkimuksia 1,5 Teslan raajamagneetilla, natiiviröntgenlaitteistolla ja ultraäänilaitteella. Lisäksi raajamagneettikuvaukseen sopimattomat vammat kuvataan vuokralaitteella. Röntgenhoitajat huolehtivat röntgen- ja magneettikuvien ottamisen, Kajanderin tehtävänä on diagnosoida kuvissa mahdollisesti näkyvät vammat.

– Suurimman osan työajasta tulkitsen kuvia, ehkä yli puolet päivästä. Kuvantamisdiagnostiikassa pitää myös miettiä, mikä tutkimus on potilaan ongelmaan paras ratkaisu hoitavan ortopedin kliinisen tutkimuksen perusteella, Kajander kertoo.

Kuvissa näkyvien löydösten perusteella voidaan tarkentaa potilaan diagnoosia. Hoitosuunnitelmaa tehtäessä sekä leikkausta suunnitellessa kuvien löydöksillä on merkittävä rooli. Löydökset toimivat leikkaavalle lääkärille eräänlaisena karttana, jonka mukaan navigoida.

– Työssään onnistuu silloin, kun esimerkiksi leikkaava lääkäri kertoo löydöksen vastanneen täysin lausuntoani. Tässä työssä ei oikein ole virheille sijaa, joten tietyllä tapaa se on vähän armotonta.

Vastuussa laitehankinnoista ja viranomaisyhteyksistä

Kajander hoitaa Sairaala NEO:ssa myös säteilystä vastaavan johtajan tehtäviä. Niihin kuuluu viranomaisyhteistyö, eli lähinnä yhteydet Säteilyturvakeskuksen suuntaan, jossa tehdään lääketieteellisen säteilyn käytön tutkimusta ja valvontaa.

Lisäksi hän vastaa laitehankinnoista. Uusin sairaalan investointi on 1,5 Teslan raajamagneetti, joka on ensimmäinen laatuaan Turussa. Raajamagneetilla kuvataan jalkaterän, nilkan, akillesjänteen, polven, kyynärpään, ranteen ja käden vammoja.

Sairaala NEO:ssa tehdään raajamagneetilla 2000–3000 kuvausta vuodessa. Kajanderin mukaan laite soveltuu erityisen hyvin juuri ortopedisen yksikön käyttöön.

Sami-Hawaji– Uuden laitteen etuna on muun muassa potilaalle miellyttävämpi kuvausasento, sillä kuvaus voidaan tehdä potilaan istuessa nojatuolissa. Myös kuvien laatu on parempi silloin, kun potilaalla on helppo ja miellyttävä istua paikoillaan kuvauksen aikana. Suurin osa potilaidemme vammoista soveltuu raajamagneetilla kuvattaviksi, Kajander kertoo.

Pikkukaupungin kuvioista maailmalle

Laitilassa syntynyt Kajander asui lapsuutensa ja nuoruutensa aina lukion loppuun Heinolassa. Hänen perheeseensä kuului lääkäri-isä, joka työskenteli Heinolassa Reumasäätiön sairaalassa. Kajanderin mukaan Heinolassa oli mukava kasvaa: pikkukaupungissa, jossa oli omat kuviot.

– Lääkärintyön arki oli hyvin erilaista kuin tänä päivänä, leppoisampaa. Äiti oli kotona ja isän työhön ei kuulunut pitkiä päivystyksiä. Leveästi ei eletty, mutta töitä kuitenkin riitti, Kajander muistelee.

Viikonloppuisin Kajander suuntasi yhteen Etelä-Suomen kuuluisimmista diskoista, legendaariseen Funky Maruschkaan. Siellä oli paras musiikki ja kauneimmat tytöt.

– Se oli Suomen paras disko, jonka ikäpolveni ihmiset varmasti muistavat. Siellä pyörittiin joka viikonloppu, hyvän musiikin ja tyttöjen perässä tietysti. Väkeä tuli tilausbussilla Naantalista asti, ja myös pääkaupunkiseudulta kävi paljon porukkaa. Tuolloin ei vielä ollut kaupallista radiota tai internetiä. Heinolaan uusimmat levyt maailmalta tulivat uunituoreena Finnairin lentoemäntien matkassa, Kajander kertoo.

Yllättäen lääketieteelliseen

Sami-ja-Jaana
Sami tapasi vaimonsa Jaanan Turussa, jossa he opiskelivat samalla vuosikurssilla.

Kajanderin mukaan hänellä ei lukiossa ollut erityistä kiinnostusta luonnontieteisiin, vaan enemmän kiinnostivat arkkitehdin tai diplomaatin ura. Abivuonna hän puntaroi vaihtoehtoja tarkemmin, eikä lopulta hakenut edes muualle kuin lääketieteelliseen. Lukion päätyttyä Kajander astui armeijan harmaisiin, ja lääkäriopinnot alkoivat Turussa syksyllä 1983.

– Luulen, että uravalintani taisi olla isälleni melkoinen yllätys, sillä en ollut osoittanut erityistä kiinnostusta alalle. Isäni oli hyvin tarkka siitä, ettei painosta lapsiaan valitsemaan mitään tiettyä ammattia: hän ei esimerkiksi koskaan ehdottanut minulle lääkärin uraa. Mutta uskon silti, että hän omalla esimerkillään vaikutti ajatuksiini.

Kajander tapasi Turussa vaimonsa Jaanan, jonka kanssa hän oli samalla vuosikurssilla. Pariskunnalla on kolme poikaa, joista nuorin Oskari on lukiossa, keskimmäinen Santeri opiskelee toista vuotta lääketiedettä, ja vanhin pojista Samuli on työelämässä, mutta suunnittelee fysioterapian opintojen aloittamista.

– Opiskeluajoilta on säilynyt myös monia ystävyyksiä: samalla vuosikurssilla kanssani oli esimerkiksi nykyinen kollegani, Sairaala NEO:n ortopedi Jyrki Heinänen. Jyrkin kanssa olimme jo silloin oikein hyviä kavereita. NEO:ssa on paljon tuttuja myös ylemmiltä vuosikursseilta.

Nopeasti muuttuva ala pitää vireänä

Sami-ja-perhe
Kajanderin perhe: Santeri (vas.), Jaana, Samuli, Sami ja Oskari.

Radiologin työn haasteena on hyvin nopeasti kehittyvä lääketieteen ala. Laitteet kehittyvät ja tekniikka muuttuu lyhyessä syklissä. Esimerkiksi 20 vuotta sitten ultraäänikuvantaminen oli uutta, ja myös magneettikuvausta käytettiin hyvin vähän.

– Magneetti tullut laajemmin käyttöön urani alun jälkeen, ja potilaan saama säteilyannos on pienentynyt. Tutkimukset ovat potilaalle nykypäivänä hyvin paljon mukavampia. Tässä työssä on hyvin paljon uuden oppimista koko ajan. Mutta se on mielestäni hyvä piirre, koska siinä pysyy itsekin vireänä, Kajander sanoo.

Uutta tulee myös vammapuolella. Vaikka niin äkkiä luulisikin, ei nykylääketiede vieläkään tiedä kaikkia ihmistä kohtaavia vammoja edes ortopediassa.

– Esimerkiksi lonkkanivelen FAI-ahtauma on tauti, josta 10–15 vuotta sitten ei kukaan puhunut tai tiennyt mitään. Se on luukyhmy lonkkaluussa, joka voi aiheuttaa liikerajoitusta tai kulumaa. Lisäksi leikkaustekniikat muuttuvat, ja radiologin pitää olla kärryillä myös niistä.

”Magneettikuvantaminen kasvaa yhä”

Mokkimaisema
Mökkimaisemaa Heinolassa. – Vapaa-aikanani tykkään lukea, käyn mökillä ja kuntosalilla. Luen rentoutumismielessä dekkareita, mutta myös kirjoja, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia asioita, Sami Kajander kertoo.

Tulevaisuudessa Kajander uskoo magneettikuvantamisen käytön yhä kasvavan, mutta röntgeniä se ei kuitenkaan kokonaan tule korvaamaan.

– Röntgen on hyvä luitten kuvantamiseen, sillä esimerkiksi millin paksuinen luu näkyy parhaiten tietokonetomografiaröntgenissä, joka kuvaa luun viipale kerrallaan. Tänä päivänä magneettiselvitystä käytetäänkin usein eräänlaisena röntgentutkimuksen apututkimuksena, jonka avulla vammasta saadaan tarkempaa lisätietoa, Kajander toteaa.

 

Julkaistu 8/2012.