Kädentaitaja Naantalista löysi verisuonikirurgiasta oman alansa

Minna Laukkavirta oli jo nuorena kiinnostunut luonnontieteistä ja käsitöistä

Minna-vastaanotolla
– Potilas on aina ensisijalla kaikessa työssäni, ja pidän potilaiden kohtaamisesta hyvin paljon, Minna Laukkavirta (oik.) sanoo.

NEO:n verisuonikirurgi Minna Laukkavirta on vanhin nelilapsisesta perheestä ja sukunsa ensimmäinen lääkäri. Biologiasta, fysiikasta ja kemiasta kiinnostunut nainen yhdisti lempikouluaineisiinsa käden taidot, kun hän valitsi kirurgian erikoistumisalueekseen.

– Potilas on aina ensisijalla kaikessa työssäni, ja pidän potilaiden kohtaamisesta hyvin paljon. Olen luonteeltani rauhallinen enkä hermostu helposti, mikä on mielestäni tärkeää kirurgin työssä. Lääkärinä haluan löytää jokaiselle potilaalleni heidän vaivaansa parhaan ratkaisun, verisuonikirurgi Minna Laukkavirta sanoo.

Suonikohjut ovat yleinen vaiva

Tavallisimpia vaivoja, joiden vuoksi verisuonikirurgin vastaanotolle tullaan, ovat suonikohjut, valtimonkovettumatauti ja valtimonpullistumat. Suonikohjut aiheuttavat paitsi kosmeettista haittaa, usein myös jalkojen väsymystä, turvotusta ja kipua. Vaiva on varsin yleinen, sillä suonikohjuja esiintyy länsimaissa jopa 30–40 prosentilla aikuisväestöstä.

– Suonikohjut saattavat aiheuttaa potilaalle jopa työkykyä haittaavia oireita. Näitä on usein mahdollista helpottaa kohtuullisen pienillä toimenpiteillä. On hienoa nähdä, että vaikka potilaat etukäteen jännittävät kovastikin toimenpiteitä, niin he ovat vilpittömän yllättyneitä siitä, miten helposti hoito useimmiten onnistuu ja miten hyvä vaikutus sillä on elämänlaatuun, Minna Laukkavirta sanoo.

”Kirurgian kurssi oli silmät avaava kokemus”

Minna-potilaan-kanssaMinna Laukkavirta kävi kaikki koulunsa lukioon saakka kotipaikkakunnallaan lukuun ottamatta vuotta 2000, jonka hän vietti vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa. Laukkavirta pääsi opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon heti lukion jälkeen.

– Olin ollut aina kiinnostunut biologiasta, fysiikasta ja kemiasta. Halusin ammatin, jossa voisin yhdistää näiden osaamista, ja lääkärin työ tuntui oikealta vaihtoehdolta. Muina vaihtoehtoina olisivat voineet olla kemian tai biokemian opiskelu, Laukkavirta kertoo.

Laukkavirta oli jo opiskelujen alkuvaiheessa kiinnostunut kirurgiasta. Ensimmäinen kirurgian kurssi ohjasi erikoistumisopintojen suunnan.

– Kurssi oli silmät avaava kokemus. Tajusin, että muutenkin jo kiinnostavaan lääkärin työhön pystyi yhdistämään käsillä tekemisen. Olen aina pitänyt käsitöiden tekemisestä, ja kirurgiaan liittyvä käsityöläisyys tuntui heti luontevalta, Laukkavirta muistelee.

”Olen erittäin tyytyväinen”

Alkuun Laukkavirta oli kiinnostunut erityisesti gastrokirurgiasta. Sattumalta samassa työpaikassa työskennellyt kollega päätti erikoistua verisuonikirurgiaan, ja hän suositteli alaa myös Laukkavirralle.

Minna-luisteluharrastus
Minna Laukkavirta harrastaa muodostelmaluistelua.

– Pääsin Turun yliopistolliseen sairaalaan kokeilemaan verisuonikirurgiaa ja päätin vaihtaa sinne. Vaikka kyseessä olikin tietyllä tapaa enemmän sattuma kuin pitkään harkittu päätös, olen erittäin tyytyväinen valintaani. Kertaakaan en ole katunut.

”Työ vaatii monipuolista osaamista”

Verisuonikirurgi operoi pään ja rintaontelon ulkopuolisten valtimoiden ja laskimoiden kanssa. Erikoisala on nopeasti kehittyvä, ja vaatii kirurgilta aktiivisuutta tiedon ja kehityksen seuraamisessa. Erityisesti suonensisäiset hoidot ovat monissa vaivoissa pystyneet korvaamaan leikkaushoidon tai ainakin keventämään sitä.

Työ vaatii myös monipuolista osaamista: erityisesti valtimopotilaat ovat usein iäkkäitä ja monisairaita, minkä vuoksi toimenpiteet suunnitellaan huolella, jotta potilaan vointi kestäisi ne mahdollisimman hyvin. Laskimopuolella potilaat ovat usein huomattavasti nuorempia, eikä vakavia pitkäaikaissairauksia ole kertynyt.

– Verisuonikirurgilla on myös pitkiä potilassuhteita: esimerkiksi valtimonkovettumatauti on etenevä tauti, jolloin potilaat saattavat tarvita useita uusia toimenpiteitä vuosien varrella. Omalla tavallaan tällaiset potilassuhteet ovat työn suola, vaikka itse taudin haasteellisuus voi todella kysyä kirurgilta luovuutta ja osaamista, Laukkavirta miettii.

Verisuonikirurgi kohtaa myös kriittisiä tapauksia

Minna-lemmikkikissat
Minnan lemmikkikissat Trinity (ylh.) ja Xena.

Laukkavirta on aikaisemmin työskennellyt Turun yliopistollisen keskussairaalan lisäksi lähikuntien terveyskeskuksissa sekä aluesairaaloissa. Julkisen terveydenhuollon puolella verisuonikirurgi kohtaa myös hyvin kriittisiä tapauksia.

– Esimerkiksi valtimokovettumataudin vaarallisin ilmentymä on kudosten vakavaan hapenpuutteeseen johtava kriittinen iskemia, joka pahimmillaan johtaa raajan amputaatioon. Iäkkään potilaan kotona pärjääminen on useimmiten tämän jälkeen mahdotonta. On erittäin palkitsevaa pystyä palauttamaan verenkierto uhattuun raajaan ja nähdä potilaan pärjäävän kotonaan vielä monta vuotta toimenpiteen jälkeen, Minna Laukkavirta toteaa.

Verisuoni voi puhjeta valtimonpullistumasta johtuen tai vamman seurauksena, ja tämä voi johtaa henkeä uhkaavaan verenvuotoon. Tällöin verisuonikirurgin tehtävänä on pyrkiä saamaan vuoto hallintaan ja pelastaa potilaan henki.

– Tällaisten potilaiden hoitaminen on erittäin haastavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Tällaiset potilaat jäävät usein mieleen ja onnistuneen toimenpiteen jälkeen potilaan kanssa muodostuu aivan erityinen yhteys, Laukkavirta miettii.

Muodostelmaluistelua, käsitöitä ja ulkoilua

Minna-viikinkikyla
Viikinkikylä Cuccula.

Laukkavirran perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi maatiaiskissaa. Hänen harrastuksiinsa kuuluu muun muassa muodostelmaluistelu. Vaikka vanhemmiten urheiluun osaakin suhtautua jo rennolla asenteella, niin muodostelmaluistelukilpailut tuovat elämään mukavan oman lisänsä.

– Teen lisäksi erilaisia käsitöitä ja olen erityisen kiinnostunut keskiajan käsitöistä ja kulttuurista. Myös lääketiede menneinä aikakausina kiinnostaa, Minna Laukkavirta kertoo.

Lääkärin työn vastapainoksi Laukkavirta rentoutuu viettämällä paljon aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Myös ulkona liikkuminen on hänelle ja hänen aviomiehelleen tärkeä yhteinen harrastus.

 

Julkaistu 10/2015.