”Oma lääkäri apuna kaikissa vaivoissa”

NEO:n yleislääkäri Mikko Laaksosen mukaan hyvä hoitosuhde perustuu luottamukseen

Mikko-vastaanotollaNaantalilainen Mikko Laaksonen on yksi NEO:n uusista lääkäreistä, jotka aloittivat vastaanottonsa yleislääkäripäivystyksen aloitettua toimintansa maaliskuussa 2013. Yleislääketieteeseen erikoistunut Laaksonen kuuntelee asiakkaitaan herkällä korvalla, uskoo hyvän palvelun merkitykseen sekä haluaa, että omalääkäri-ajattelua omaksuttaisiin myös yksityisessä terveydenhuollossa.

Pitkä potilassuhde tutun ja luotettavan lääkärin kanssa auttaisi potilaan vaivojen arviointia sekä madaltaisi asiakkaan kynnystä kysyä hoidossa askarruttavista asioista.

– Parhaiten asiakasta pystyy palvelemaan silloin, kun yhteistyöllä on pitkä kaari. Ihannetilanteessa perusterveydenhoito tapahtuu aina saman lääkärin luona, vaikka monessa sukupolvessa, Laaksonen sanoo.

Omalääkäri vastaa potilaan perusterveydenhuollosta ja koordinoi yhdessä potilaan kanssa hänen terveydenhuoltoaan. Laaksonen kertoo esimerkin.

– Ongelmat voivat joskus kasaantua, ja potilas käy hoidettavana monella eri erikoislääkärillä. Silloin luotettava ja tuttu omalääkäri voisi toimia potilaan tulkkina. Hän voisi huolehtia esimerkiksi siitä, ettei potilaalle ole määrätty päällekkäisiä lääkityksiä.

Hoitosuhteen voi käynnistää esimerkiksi tutustumiskäynnillä, jossa katsotaan potilaan lähtötilanne. Laaksosen mukaan yleislääketiede ei ole niin sairauskeskeinen kuin monet muut erikoisalat: potilasta ja hänen oireitaan tarkastellaan laajana kokonaisuutena.

– Selvitetään onko vaivoja ja tehdään kokonaisarviointi potilaan voinnista. Ensikäynnillä voidaan kartoittaa mahdollisia terveysriskejä kuten ylipainoa tai tupakointia, tai miettiä olisiko tarvetta erikoislääkärin vastaanotolle, Laaksonen kuvailee.

Yleislääkäri sovittaa palaset paikoilleen

Yleislääkärin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi Laaksonen listaa yleisen ihmistuntemuksen, olennaisen erottamisen sekä kärsivällisyyden. Hyvän hoitosuhteen perustana on luottamus, ja lääkäriltä tarvitaan hyvää ihmistuntemusta.

– Tässä työssä on tärkeää ottaa huomioon potilaan kokonaistilanne, erottaa esimerkiksi oireista olennaiset asiat sekä sovittaa palaset paikoilleen.  Joskus pitää olla myös kärsivällinen ja peräänantamaton: välillä potilaan vaivojen hoito vie aikaa, Laaksonen sanoo.

Laaksonen on joillekin tuttu kasvo Naantalin siirtynyt terveyskeskuksesta, jossa hän on toiminut johtavana lääkärinä vuodesta 2009. Laaksonen teki Naantalissa hallinnollisten tehtävien lisäksi töitä erityisesti päihdehuollon potilaiden parissa.

– Terveyskeskustyö on ollut näköalapaikka nähdä suomalaisen terveydenhuollon kokonaisuutta, julkisen terveydenhuollon rakennetta ja rahoitusta. Naantalissa on hyvä ja toimiva terveyskeskus, viihdyin siellä erittäin hyvin. Huomasin kuitenkin kaipaavani perustyötä, kohtaamista potilaan kanssa. Se oli yksi syy yksityisen terveydenhuollon pariin siirtymiseen, Laaksonen sanoo.

Epätavallinen tie lääkäriksi

Mikko-amerikassa-paloautoLaaksosen tie lääkäriksi ei ollut suora, määrätietoinen tai mutkaton. Hän aloitti lääkärin opinnot keskimäärin vanhempana kuin moni muu, 24-vuotiaana. Sitä ennen matka vei tietotekniikan maailmaan, vankilaan, valtameren taakse ja taas takaisin vankilaan.

– Tarinani poikkeaa varmaan aika paljon perinteisistä lääkäreiden tarinoista, Laaksonen muistelee nauraen.

Laaksonen valmistui alun perin peruskoulun jälkeen ammattikoulusta tietotekniikan mekaanikoksi. Ammattikoulussa opiskellessaan Laaksonen tutustui myös viihdemaailmaan. Hän työskenteli opintojen ohessa ja hieman niiden jälkeenkin muun muassa Bogart Co. -yhtyeen roudarina Suomen kiertueella vuonna 1989.

Mikko-amerikassa-laakarinaValmistumisen jälkeen hän pukeutui armeijan sinisiin ja suoritti asevelvollisuuden ilmavoimien viestikoulussa Tikkakoskella.  Elettiin 1990-luvun alun lamaa, ja työpaikat olivat kiven alla. Niinpä Laaksonen siirtyi varusmiespalveluksen jälkeen muutamaksi vuodeksi laivaston teleupseerin töihin.

– Viihdyin hyvin armeijassa. Koin olevani vielä nuori mies, enkä oikein tiennyt, mitä haluaisin isona tehdä. Vuonna 1993 aloitin opinnot iltalukiossa, jossa kokeiluna tarjottiin mahdollisuutta kaksoistutkinnon tekemiseen. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1994.

Ensihoidon opiskelijaksi USA:an

Lukion käytyään Laaksosella oli mielessään ala, joka häntä kiinnosti: ensihoito. Suomessa oli tuolloin Laaksosen mukaan ensihoidon taso melko heikko. Tuttaviltaan hän kuuli, että alaa voisi opiskella USA:ssa. Niinpä nuori mies pakkasi laukkunsa ja matkusti Atlantaan vuonna 1995.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun olin yksin ulkomailla. Minulla oli etukäteen kontakti suomalaiseen sairaanhoitajaan, joka auttoi asioiden järjestelyissä kohdemaasta käsin. Yhteydenpidossa oli hankaluutensa, sillä sähköposti ei ollut yleisesti käytössä. Vaikka minut oli hyväksytty opiskelijaksi, tiesin, että perillä pitäisi vielä suoriutua kielikokeesta. Olisin siis voinut joutua palaamaan suoraan takaisin kotiin, Laaksonen kertoo.

Lentokentällä Laaksonen oli sopinut tapaavansa sairaanhoitajan, josta hänellä ei ollut edes valokuvaa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja kielikokeenkin hän läpäisi helposti. Alkuun Laaksonen asui paikallisen palomiehen alivuokralaisena, ja muutti myöhemmin soluasuntoon kahden bahamalaisen huonetoveriksi.

Kymmenes valmistunut suomalainen

Mikko-amerikassa-paloautoParamedics-tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Laaksonen oli kymmenes koulusta valmistunut suomalainen. Opiskeluun sisältyi paljon käytännön harjoittelua palolaitoksella, ensiavussa ja sairaalassa. Laaksonen pääsi tutustumaan myös New Yorkin ensihoitojärjestelmään muutaman viikon ajan, sekä seuraamaan koulun järjestämän tukihenkilön avulla vuoden 1996 kesäolympialaisten järjestelyjä Atlantassa.

Mikko-amerikassa-ambulanssi– Se tuntui omalta alalta. Valmistumisen jälkeen palasin Suomeen vuoden 1996 alussa. Seikkailujani en kadu, mutta yksi asia on jäänyt vähän harmittamaan: olisi ollut mahtavaa jäädä vielä kesäolympialaisten ajaksi työskentelemään kisojen ensihoito-organisaatiossa. Mutta rahat olivat siinä kohtaa lopussa, enkä oikein kehdannut kotoakaan enää pyytää, Laaksonen muistelee ja hymyilee.

Kakolan kivimuurien sisällä

Mutta entä se vankila? Turussa sijaitseva, nykyisin jo lakkautettu lääninvankila kuului Laaksosen elämään jo lapsuudessa. Hänen isänsä työskenteli siellä työmestarina ja lapsuus sujui Kakolanmäellä kaverien ja luottovankien kanssa touhuten. Paikka on tiivis osa myös Laaksosen työhistoriaa – aluksi kesävartijana ja myöhemmin myös lääkärinä.

Laaksonen palasi vanhaan kesätyöpaikkaansa vartijaksi tultuaan takaisin Suomeen. Vuoden työskentelyn jälkeen hän haki opiskelemaan lääketieteelliseen, aloitti opinnot  vuonna 1997 ja valmistui vuonna 2003. Vankilaan hän palasi vielä kerran, tällä kertaa lääketieteen kandina. Laaksonen työskenteli osastolääkärinä Kakolanmäellä tuolloin sijainneessa Suomen vankimielisairaalassa.

– Vankila-aika niin vartijana kuin lääkärinä oli hyvin opettavaa. Se opetti suhtautumista erilaisiin ihmisiin. Vaikka en vankien tekoja hyväksykään, opin ymmärtämään ihmisten taustojen vaikutusta ja näkemään lehtiotsikoiden taakse. Jos vankilassa tuli edes jollakin tavoin toimeen ihmisten kanssa, pärjää myös siviilissä.

Juuret Turussa, koti Naantalissa

Laaksosen juuret ovat syvästi Turussa. Ensiparkaisunsa hän on päästänyt turkulaisittain ainoassa oikeassa paikassa, Heidekenillä. Laaksosen puoliso on myös syntyjään samasta kotikaupungista. Tällä hetkellä perhe asuu Naantalissa.

Pariskunnalla on kaksi lasta, 10-vuotias poika sekä 8-vuotias tytär. Työkiireet ja stressi jäävät Laaksosen mukaan työpaikalle kotiin lähdettäessä, ja kotona keskitytään perheen kanssa touhuamiseen sekä lasten harrastuksiin.

– Kesäisin viihdymme hyvin paljon mökillä. Olen myös sellainen enemmän innokas kuin lahjakas kotinikkaroija. Kotona tai mökillä minulla on jatkuvasti joku projekti kesken, hän kertoo.

 

Julkaistu 5/2013.