Maailmanympäripurjehtija sairaalan ruorissa

NEO:n johtava lääkäri Jussi Rantanen valvoo lääketieteellistä osaamista ja laatua

Jussi-purjehtiiSairaala NEO:n polvi- ja nilkkakirurgiaan keskittyneellä ortopedi Jussi Rantasella on tiukka kädenpuristus ja lämmin hymy. Rantanen on lihasvammojen hoidosta väitellyt lääketieteen tohtori ja dosentti, sairaalan johtava lääkäri sekä entinen kilpapurjehtija, joka on osallistunut maailmanympäripurjehdukseen miehistön jäsenenä.

Rantanen on myös yksi niistä Sairaala NEO:n perustaneista lääkäreistä, jotka jo opiskeluaikoina unelmoivat omasta, ortopediaan keskittyneestä yksityissairaalasta. Unelman rakentaminen alkoi konkreettisesti kesällä 2010, kun entisestä kaupan alan kiinteistöstä alettiin remontoida nykyaikaista sairaalaa. Maaliskuussa 2011 Rantanen vihki sairaalan käyttöön yhdessä professori Sakari Oravan ja silloisen ulkoministeri Alexander Stubbin kanssa.

– NEO:ssa keskitytään siihen, mitä parhaiten osataan. Se tarkoittaa potilaan kannalta tarkoituksenmukaista, kustannustehokasta ja laadukasta hoitoa. Olemme tutustuneet monien eri yksiköiden toimintaan vuosien varrella sekä Suomessa että ulkomailla, ja ottaneet NEO:ssa käyttöön parhaimmat toimintamallit, Jussi Rantanen kertoo.

– Näkisin mielelläni, että kymmenen vuoden päästä NEO on osa pysyvää, suomalaista verkostoa ja sen toimintamalli on levinnyt laajalle. Toimintaamme ohjaavat silloin samat arvot kuin nyt: kotimaisuus, paikallinen yrittäjyys ja keskittyminen omaan osaamisalueeseen, Jussi Rantanen sanoo.

Hämeestä Varsinais-Suomeen

NEO-avajaiset-nauhan-leikkaus
Sairaala NEO avattiin maaliskuussa 2011. Nauhaa leikkaamassa Jussi Rantasen lisäksi ministeri Alexander Stubb (kesk.) ja professori Sakari Orava (oik.).

Jussi Rantanen syntyi Forssassa, josta hänen perheensä myöhemmin muutti Turkuun. Rantanen on kolmilapsisen perheen esikoinen. Hän ihaili vanhempiensa tuttavapiiriin kuuluneita lääkäreitä, ja noin 15-vuotiaana sama uramahdollisuus alkoi kiinnostaa myös häntä itseään. Sydäntä lähellä oli myös purjehtiminen, jossa hän oli kilpaillut 13-vuotiaasta asti.

– Suunnittelin lukion jälkeen uraa lääkärinä tai laivanrakennusinsinöörinä, eikä tuolloin tekemäni uravalinta ole kaduttanut. Paitsi ehkä joskus lääkiksen ensimmäisinä vuosina, jolloin opinnot olivat pelkkää kemiaa, fysiikkaa ja fysiologiaa. Se tuntui välillä tappavan tylsältä, mutta olisihan niitä ollut insinööriopinnoissakin, Rantanen muistelee hymyillen.

Kahden opiskeluvuoden jälkeen nuoret lääkärinalut päästettiin potilaiden pariin. Silloin opiskelujen luonne muuttui kertaheitolla: ihmisten parissa työskenteleminen oli omiaan sosiaaliselle ja puheliaalle nuorelle miehelle. Erilaiset sairaudet ja niiden hoidot olivat loputtoman mielenkiintoisia älyllisiä haasteita.

– Toisinaan vastaanotolle tulee myös potilaita, joiden hoito on alun alkaen lähtenyt väärälle tielle esimerkiksi väärän diagnoosin tai hoitopäätöksen myötä. Suurimmat onnistumiset liittyvät ehkä näihin tilanteisiin, kun vaivalle löydetään oikea aiheuttaja, ja hoitolinja ohjataan takaisin oikealle uralle. Ne ovat isoja onnistumisia, Rantanen toteaa.

Sakari Oravan oppipojaksi

Rantanen väitteli lihasvammojen parantumisesta vuonna 1995. Hänen vastaväittäjänsä, silloinen Tampereen yliopiston professori ja urheilukirurgi Markku Järvinen esitteli Rantasen yhdysvaltalaiselle urheilulääketieteen professorille. Rantanen muuttikin lukuvuodeksi perheensä kanssa Pohjois-Carolinaan, jossa hän työskenteli Duke Universityssä samaisen professorin alaisuudessa.

Rantasen ikäluokan lääkärit ovat ensin opiskelleet kirurgian erikoislääkäreiksi, ja vasta sen jälkeen miettineet suuntautumistaan. Rantasen mukaan se, että hänestä tulisi nimenomaan tähystys- ja urheilukirurgi, kirkastui lopullisesti Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana.

– Kun palasimme kotiin, otin heti yhteyttä professori Sakari Oravaan, ja pyysin päästä hänen oppiinsa. Yhteistyö Sakarin kanssa alkoi vuonna 1998, ja on sittemmin jatkunut. Kirurgiassa alkujaan kai se insinööri minussa, joka haluaa tehdä jotain käsillään, tuli esille. Taidan olla sisimmässäni sellainen akateeminen kirvesmies, Rantanen kertoo.

Lääkärintakissa neljäsosa työviikosta

Jussi-tutkii-polveaSuurin osa Jussi Rantasen työviikosta kuluu johtavan lääkärin ja Sairaala NEO:n hallituksen puheenjohtajan työtehtäviä hoitaessa. Potilastyötä Rantanen tekee puolisentoista työpäivää viikossa.

NEO:ssa johtava lääkäri vastaa lääketieteellisestä laadusta ja osaamisesta. Tarvittaessa hän myös tuuraa muita lääkäreitä. Hallituksen puheenjohtajana hän hoitaa liiketoimintaan liittyviä asioita yhdessä toimitusjohtajan kanssa.

– Potilastyö on vähentynyt, mutta voi olla, että jossakin kohtaa teen sitä taas enemmän. Sanotaan, että kirurgi on parhaassa iässään 50–55 -vuotiaana, jolloin kokemusta on jo tarpeeksi ja motoriikkakin vielä pelaa. Lääkärin urakehitys kypsyy hitaasti, mutta toisaalta lääkärit usein jatkavat työuraa toisesta päästä pidemmälle, Rantanen miettii.

Polvivaivat lisääntyvät koko ajan

Tyypillisimmät Rantasen potilaat kärsivät polvivaivoista, joista kaksi tavallisinta ovat keski-ikäisten polven kipeytymiset sekä nuorille urheilijoille tapaturmaisesti sattuneet eturistisidevammat.

– Polvivaivat ovat lisääntyneet valtavasti. Suomessa on yli 40-vuotiaiden sukupolvi, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa, eivätkä halua tinkiä elämäntavastaan. Vaikka ihmiset elävät ja ovat terveempiä pidempään, on polven rakenne kuitenkin sama kuin 3 000 vuotta sitten, jolloin keskimääräinen elinikä oli ehkä puolet nykyisestä.  Tyypillisesti ihmiskropan parasta ennen -päiväys tuleekin vastaan nelikymppisenä. Sen jälkeen alkaa tulla ongelmia, Rantanen kertoo.

– Tosiasia on, ettei viisikymppisen polvea voida enää tehdä nuoreksi. Mutta esimerkiksi polvessa jokaisella askeleella tuntuva pistävä kipu voidaan poistaa. Se on potilaalle elämänlaadullisesti iso asia, ja sillä voi olla merkittävä vaikutus työkykyyn. Hoidon onnistumisen kannalta oikea ajoitus on tärkeää: yksityisen terveydenhuollon etuna on juuri se, että pystymme toimimaan nopeasti.

Päättäväisyyskisojen ennakkosuosikki

Jussi Rantasen luonteen yksi määräävimmistä piirteistä on päättäväisyys ja siihen liittyvä loputon kärsivällisyys ongelmanratkaisijana.

– Minulla on sellainen ominaisuus, että saan yleensä päätökseen sen, mitä aloitan. Eikös se ole hyvin tyypillistä suomalaiselle mentaliteetille? Sellainen asenne, että mennään läpi vaikka harmaan kiven jos on pakko, Rantanen kysyy ja hymyilee silmät tuikkien.

Lasi konjakkia ja hyvä kirja

Jussi-lukeeRantasen perheeseen kuuluu viestintäalan yrittäjänä toimiva vaimo Marja-Terttu sekä neljä lasta: Sanni, Samuli, Laura ja Lotta. Rantasen ensimmäinen lapsenlapsi, Olivia, syntyi vuonna 2012.

– Oma vaarini kuoli, kun olin 17-vuotias. Hän vieraili meillä usein viikonloppuisin, kuunteli radiota ja luki Forssan Lehteä. Meillä oli sekä kotona että mökillä vaarin oma huone. Millainen vaari sitten itse aion olla, se on vielä vaikea kysymys, kun Olivia on niin pieni. Kun mietimme perheen kanssa, miksi minua sitten Olivian synnyttyä kutsutaan, ehdotti tyttäreni Lotta vaari-nimitystä. Vaari on kuulemma sellainen pappa, joka istuu nojatuolissa ja lukee kirjaa konjakkilasi kädessä. Se kuulosti hyvältä, tunnistin itseni. Sellainen englantilaistyylinen isoisä, Rantanen tuumaa.

 

Julkaistu 6/2012.