Vammat syntyvät urheillessa, työssä tai vapaa-ajalla

NEO:n ortopedi Juha Ranne keskittyy olkapään vaivoihin ja vammoihin

Ortopedit-kokouksessa
NEO:n ortopedit Juha Ranne (vas.), Janne Sarimo ja Sakari Orava ESSKA:n (European Society of Sports Orthopedics, Knee Surgery and Arthroscopy) kokouksessa Genevessä.

Sairaala NEO:n ortopedi Juha Ranne on useiden vuosien ajan keskittynyt pelkästään olkapään alueen vaivojen ja vammojen hoitoon. Ranteen vastaanotolta apua hakevat niin ammattiurheilijat kuin tapaturmaisesti työssä tai vapaa-ajalla itsensä loukanneet. Juha Ranne on myös kehittänyt kaksi uutta tähystystekniikkaa, jotka on hiljattain julkaistu alan kansainvälisissä julkaisuissa.

Ranteen vastaanotolle tulevat potilaat ovat yleisimmin kaatuneet olkapään päälle, jolloin kaatumisen seurauksena olkapäähän on tullut jännerepeämä.

– Jännerepeämäpotilaat ovat tyypillisesti 40-vuotiaita tai siitä ylöspäin. Nuorilla on enemmän rustorengas- ja solisluuongelmia. Olkapään tapaturmille altistavat kaikki sellaiset urheilulajit, joissa voi kaatua helposti olkapään päälle, kuten esimerkiksi jääkiekko ja pyöräily. Mutta olkapäävammoja syntyy myös työperäisesti, Juha Ranne toteaa.

Olkapää on ongelmallinen nivel, joka kerran rikkouduttuaan voi herkemmin mennä uudestaan rikki. Vammoja voi kuitenkin ennaltaehkäistä.

– Lihaskunnon ylläpito etenkin hartioitten kohdalla auttaa vammojen ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi uimareille voi helposti tulla olkapäiden kiputiloja. Silloin pitää ottaa aktiivitreenaamisesta lepokausia ja tehdä lihaksia tukevoittavia treenejä, Ranne neuvoo.

Potilaan oireet määrittävät hoitoa

Juha-potilaan-kanssa
Ortopedi Juha Ranne ja SP Spartakin koripalloilija Anatoly Kashirov.

Ranne on kehittänyt olkapääpotilaidensa tutkimiseen standardisapluunan. Diagnoosin tekemisessä tärkeää on potilaan haastattelu sekä vastaanotolla lääkärin ohjauksessa tehtävä testiliikesarja. Röntgenkuvien ottamisen lisäksi tehdään tarvittaessa magneettikuvaus.

Magneettikuvat otetaan yleensä silloin, jos Ranne on arvioinut leikkaushoidon tarpeelliseksi. Kuvat antavat tärkeää tietoa leikkaavalle lääkärille toimenpiteen suunnittelua varten. Suurin osa potilaista, lähes 90 prosenttia, ei kuitenkaan päädy leikkauspöydälle. Päätös leikkaushoidon tarpeellisuudesta tehdään potilaan oireiden mukaan, ja hänen kanssaan keskustellaan eri vaihtoehdoista.

– Kipu on tässä asiassa kuningas. Jjos kipuja on paljon, katsotaan onko leikkauksesta apua. Tärkeintä on, että vaiva saadaan hoidettua. Suurinta osaa potilaista kuitenkin kuntoutetaan fysioterapian avulla ja annetaan luonnon parantaa.

– Kuntoutusta tarvitaan myös leikkauksen jälkeen. Olkapäävammat ovat hitaita paranemaan: potilaat ovat keskimäärin kolmen – neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta työkuntoisia tai kykeneviä palaamaan täysipainoisesti urheilun pariin, Ranne kertoo.

Uusien tekniikoiden kehittäjä

NEO:ssa lähes kaikki olkapään ja solisluun leikkaustoimenpiteet tehdään tähystyskirurgisesti. Olkakirurgia on kehittynyt huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja myös Ranne on aktiivisesti mukana alan kehityksessä.

Juha-leikkauksessaRanne on kehittänyt kaksi uutta tähystystekniikkaa, jotka on julkaistu kansainvälisissä alan julkaisuissa. Uusi tekniikka Solisluun sijoiltaanmenon korjaamiseksi julkaistiin keväällä 2013. Toinen, Ranteen uusin tekniikka, julkaistiin tänä syksynä (2013). Siinä on kyse toistuvien olkapään sijoiltaan menojen korjaamisesta.

– Kyseessä on vanhan tähystyksellisen Latarjet-tekniikan modernisointi, jota varten olen tehnyt myös instrumentaation: uuden kuljettimen, joka on jo kaupallisesti saatavilla. Uusi tekniikka on vanhaa yksinkertaisempi ja nopeampi. Tavoitteena tähystysleikkauksissa on ollut päästä eroon nivelen avaamisesta, joka joudutaan tekemään silloin, kun toimenpide tehdään avoleikkauksena.

Ranne kehitti tekniikkaa useiden vuosien ajan.

– Kirurgia on tarkkaa käsityötä. Tekniikoissa paljon aikaa kuluu sen pohtimiseen ja miettimiseen, miten ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Parhaan tavan löytäminen on hankalaa, ja se vaatii paljon aikaa ja pähkäilyä.

Uusimmalla tekniikalla on NEO:ssa leikattu vuoden 2013 loppuun mennessä viitisentoista potilasta, ja leikkauksia tehdään koko ajan lisää. Tulokset ovat erittäin hyviä. Leikkaustekniikat ovat tulleet Ranteen mukaan työn tekemisen mukana, kun hän on miettinyt, miten toimenpiteen voisi tehdä fiksummin.

– Suomessa ollaan oltu olkapään tähystyskirurgiassa hyvin paljon muuta maailmaa jäljessä. Kymmenen vuotta sitten vielä tehtiin paljon avoleikkauksia, jotka ovat potilaalle aina raskaampia. Edelleen esimerkiksi toistuvat olkapään sijoiltaanmenot leikataan tyypillisesti avoleikkauksina. Kehitys on kuitenkin olkakirurgiassa ollut Suomessa viime vuosina hyvää, Ranne toteaa.

Olkaspesialistiksi vuosituhannen vaihteen jälkeen

Juha-vapaa-ajallaTurussa syntynyt Juha Ranne opiskeli ensin lukion jälkeen hammaslääkäriksi ja aloitti erikoistumisen leukakirurgiaan. Vastaanotto hänellä oli Raisiossa, mistä monet hänet myös muistavat. Vastaanotto päättyi vuonna 1994, jolloin Ranne valmistui lääkäriksi ja erikoistui sittemmin kirurgiaan sekä ortopediaan.

Ranne hoiti olkapääpotilaiden lisäksi myös polvivammoja. Hän toimi urheiluseurojen lääkärinä, muun muassa jalkapallojoukkueiden Interin ja TPS:n joukkuelääkärinä. Lisäksi Ranne on ollut Tuton jääkiekon A-junioreiden joukkuelääkäri. Joukkuelääkärin työt jäivät, kun Ranne erikoistui pelkästään olkapään ongelmiin.

– Olin hoitanut paljon olkapään ja polvien vammoja, mutta vuonna 2008 keskityin pelkästään olkapäähän. Päätökseeni vaikutti hyvin paljon myös kollegani, NEO:n anestesialääkäri Timo Miettisen kanssa käydyt keskustelut, Ranne kertoo.

Vastaanotolla noin 2 000 potilasta vuosittain

Naimisissa oleva, kolmen tyttären isä asuu edelleen Turussa. Harrastuksille ei juuri jää aikaa työn ja perheen parissa vietetyn ajan ohella. Rannetta eteenpäin ajaa kunnianhimo, mutta työnarkomaniasta hän sanoo parantuneensa – ainakin osittain.

Juha-purjehtiiRanteen potilaat tulevat Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta ja Pohjanmaalta. Osa tulee ulkomailta, pääasiassa Espanjasta ja Venäjältä. Ranteen vastaanotolla käy vajaa 2 000 potilasta vuodessa, ja hän tekee noin 300 leikkausta vuosittain.

– Olen hyvin työ-orientoitunut. Työnteko on myös harrastus: sekä stressin että ilon aiheuttaja. Todennäköisesti, jos minulla tänäänkin on tauko jossakin välissä, mietin näitä asioita, Ranne sanoo ja viittaa pöydällä oleviin tutkimuspapereihin.

Juha Ranne on yksi Sairaala NEO:n perustajista.

– Olimme silloin hyvin innostuneita ja olemme edelleen: halusimme perustaa sairaaloiden McLarenin, parhaan mahdollisen klinikan. Tarkoituksena on se, että NEO:ssa potilas saisi oikean hoidon, ja että löydämme parhaan ratkaisun hänelle. Me pyrimme palvelemaan paremmin potilaita kuin muut koko ajan.

 

Julkaistu 3/2014.